"Onnettomuus oli kyllin suuri", he sanovat, "eikä sinua pidä enempää tuottaman". — Ja he surmasivat hänet. Sitten tutkittiin taistelukenttä ja tavarat kannettiin jaettaviksi; viisikolmatta jomsviikinkien laivaa oli raivattu puhtaiksi.
Sen jälkeen sotajoukko hajaantui. Haakon jaarli lähti Trondhjemiin ja oli perin pahoillaan siitä, että Eirik oli antanut Vagn Aakenpojalle armon. Niin kerrotaan, että Haakon jaarli oli tässä taistelussa uhrannut Erling poikansa saadakseen voiton ja että sitten syntyi raemyrsky ja mieshukka kävi jomsviikinkien puolella tuntuvammaksi. Eirik jaarli lähti sitten Ylämaihin ja sieltä idän puolelle valtakuntaansa, ja Vagn Aakenpoika matkasi hänen kerallaan. Silloin Eirik naitti Torkel Leiran tyttären Ingebjårgin Vagnille, antoi hänelle oivan purren kaikkine varusteineen ja hankki hänelle siihen väkeä; he erosivat parhaina ystävinä. Vagn palasi sitten kotiinsa Tanskaan ja tuli mainehikkaaksi mieheksi; hänen suvustaan on moni suurmies lähtenyt.
* * * * *
Harald Grenske oli kuninkaana Vestfoldissa, jonka Tanskan kuningas Harald Gorminpoika oli hänelle antanut; hän sai vaimokseen Aastan, Gudbrand Kulan tyttären. Eräänä kesänä, ollessaan sotaretkellä Itämailla omaisuutta hankkimassa, Harald Grenske saapui Svitjodiin. Siellä oli kuninkaana Olavi Ruotsalainen, Eirik Voitokkaan ja Sigridin poika. Sigrid oli silloin leski, ja hänellä oli monta suurta kartanoa Svitjodissa. Mutta kuultuaan, että kasvatusveljensä Harald Grenske oli saapunut maihin niille tienoin, hän lähetti heti miehiä tämän luokse ja kutsui hänet kesteihin; Harald oli heti valmis siihen ja lähti sinne suuren seurueen kera.
Siitä tuli oivat pidot; kuningas ja kuningatar istuivat kunniasijalla ja joivat yhdessä iltasella, ja kaikille hänen miehilleen kaadettiin runsaasti juomaa. Kun kuningas illalla kävi makuulle, oli hänen vuoteessaan teltta kalliista kankaasta; siinä rakennuksessa oli vain harvoja miehiä. Mutta kun kuningas oli riisuutunut ja käynyt vuoteeseen, saapui kuningatar hänen luokseen, kaatoi hänelle omin käsin ja houkutteli häntä juomaan, ja Sigrid oli perin suopea. Kuningas oli varsin juovuksissa ja samaten hänkin. Sitten kuningas nukkui, ja kuningatarkin kävi levolle.
Sigrid oli erittäin viisas nainen ja aavisti ennalta paljon asioita. Seuraavana aamuna tarjoiltiin hyvin uutteraan; mutta tapahtui, niinkuin usein käy, kun ihmiset tulevat pahasti humalaan, että seuraavana päivänä useimmat varovat juomasta; mutta kuningatar oli hilpeä, ja hän ja Harald juttelivat keskenään. Hän sanoi silloin arvostavansa ne tilat ja sen valtakunnan, mitkä hänellä oli Svitjodissa, yhtä suuriksi kuin Haraldin kuningaskunnan ja omaisuuden Norjassa. Tämä puhe teki kuninkaan alakuloiseksi, eikä mikään ilahduttanut häntä; hän halusi lähteä pois ja oli mieleltään sairas, mutta kuningatar oli varsin iloinen ja saattoi hänet suurin lahjoin matkaan.
Niin Harald lähti syksyllä takaisin Norjaan, vietti kotona talven ja oli jotensakin nyrpeällä mielellä. Seuraavana kesänä hän lähti Itämaille sotalaivastoineen ja suuntasi silloin kulkunsa Svitjodiin; hän lähetti Sigridille sanan, että halusi tavata tämän. Sigrid ratsasti hänen luokseen, ja he puhelivat keskenään. Hän esitti heti kysymyksen, tahtoiko Sigrid mennä naimisiin hänen kanssaan. Sigrid vastasi, että hän menetteli mielettömästi ja että hän oli ennestään niin hyvissä naimisissa, että se kyllä riitti hänelle. Harald sanoo, että Aasta on hyvä ja oiva nainen, "mutta hän ei ole niin hyvää sukua kuin minä itse". Sigrid vastaa:
"Saattaa olla niin, että sinä olet suurempaa sukua kuin hän; luulisin kuitenkin, että hänen rinnallaan viihtyy teidän molempain onni."
Harvoja sanoja he vaihtoivat, ennenkuin kuningatar ratsasti pois. Kuningas Harald oli silloin perin raskasmielinen; hän valmistausi ratsastamaan takaisin sisämaahan Sigrid kuningattaren luo; useat miehet varoittivat häntä siitä, mutta tästä huolimatta hän lähti suuren seurueen kera ja saapui siihen taloon, jota kuningatar hallitsi. Samana iltana sinne tuli eräs toinen kuningas; hän oli nimeltään Vissavald,[95] idän puolelta Gardariikista, ja hän saapui kosimaan. Kuninkaat ja kaikki heidän miehensä saivat sijansa suuressa ja vanhassa tuvassa; sellainen oli myöskin koko sisustus, mutta ylenmäärin tarjottiin sinä iltana juomaa niin väkevää, että kaikki tulivat humalaan, ja sekä päävahti että ulkovahti nukkuivat. Silloin Sigrid kuningatar käski käydä yöllä heidän kimppuunsa sekä asein että tulen avulla; siinä paloi tupa ja sisällä olevat miehet, mutta ne surmattiin, jotka pääsivät ulos. Sigrid sanoi, että siten hän riistää pikkukuninkailta halun saapua vieraista maista häntä kosimaan; siitä pitäen häntä nimitettiin "Sigrid Ylpeäksi".
Kun ne miehet, jotka Harald oli jättänyt aluksia vartioimaan, saivat kuulla kuninkaan surmasta, he palasivat heti Norjaan ja kertoivat tämän sanoman sekä syyn, miksi Harald oli lähtenyt Sigrid kuningattaren luo. Aasta lähti silloin Ylämaihin isänsä luo, ja tämä otti hänet hyvin vastaan; mutta molemmat olivat perin suuttuneita siitä, mitä Svitjodissa oli tapahtunut ja että Harald oli aikonut hyljätä hänet. Aasta Gudbrandintytär synnytti kesällä pojan; se poika sai nimen Olavi ja kastettiin vedellä.[96]