Olimme sisaren kanssa yhdessä tutkineet kastekaavaa ja tiesimme, että jokainen kastettu ja ehtoolliselle oikeutettu kansalainen saattoi tarvittaessa toimittaa hätäkasteen. Ja kun oli vaikeata näin varhain häiritä pappia, päätettiin että sisar suorittaisi kastetoimituksen.
Tarvittiin myös mies- ja naiskummit. "Me merkitsemme tohtori Russellin kummiksi", sanoi sisar, "ja Nurse M., jonka potilas lapsen äiti on, tulee tietysti kummitädiksi."
Ja niin alkoi toimitus.
Kori lapsineen lepäsi sylissäni, ja tulimmepa kaikki juhlalliselle mielelle, kun sisar luki kastesanat ja kostutti pientä päätä maljakon vedellä sanoen: "Minä kastan sinut Alexandra."
Ja niin tuli naisosaston nuorin potilas otetuksi kristillisen seurakunnan jäseneksi, ja minä sain yhden päivän ajaksi kummitytön. Sillä jo samana iltana oli hänen pienen elämänsä liekki sammunut ja hän eronnut elämästä, jota oli ollut liian hätäinen aloittamaan.
II
"Voiko ylihoitajatar ajatella, että me olemme saaneet tänä yönä pienen lapsen." Naisosaston hoitajatar, ystävällinen neiti H., seisoi edessäni punaisin poskin ja loistavin silmin, ilmeisesti vielä kokonaan tämän ihmeellisen tapahtuman valtaamana. Ja sitten seurasi tarkka selonteko siitä, miten kaikki oli tapahtunut.
"Hän tunsi kyllä tuskia, mutta me luulimme, että se menisi ohi niinkuin viime kerrallakin, ja sitten samassa se jo tapahtuikin. Ajatelkaahan mikä onni, että yöhoitajatar oli ollut oppilaana synnytyslaitoksella. Nyt tämä taito tuli hänelle hyvään tarpeeseen. Yöharjoittelija osastosta 7 sai juosta lääkäriä hakemaan, mutta ennenkuin hän ennätti tulla, oli kaikki jo ohi. Eikö ylihoitajatar tahdo tulla katsomaan pientä poikaamme."
Niin, tuossa hän makasi, aivan kuin kummityttöni Alexandra aikoinaan, käärittynä pumpuliin ja lämpimät pullot ympärillään, pieni elämä, joka häilyi elämän ja kuoleman vaiheilla.
Tunsin itseni omituisen liikutetuksi katsellessani pieniä ryppyisiä kasvoja.