Voi mua!
Sen tunnen kurja. Silloin nuolen ankaran
Mua kohden ampui jumala, lski päähäni,
Ja hukka-teille mielen multa karkoitti,
Mult' onnen kaasi, polki multahan. 1275
Ah ihmislasten vaivat vaikeat!
Sanansaattaja
(Tullen linnasta, astuu Kreonin eteen ja osoittaa ruumista.)
Kurjuutta karttuu sulle, herra, paljottain:
Tätä kannat kainalossas nyt, ja tultuas
Kotiisi, kohtaa uusi tuska silmiäs. 1280
Kreon
Mit' on se? onko kurjempaa kuin kurjuuskin?
Sanansaattaja
Sun puolisos, tuon vainen äiti armahin,
Vereksin vammoin äsken kuoli onneton.
Kreon
(1:n vaatesäkeistä.)