Oi leppymätöntä Tuonen merta!
Himootko jo, surma, syyllisen verta? 1285
Oi airut surkeiden sanomain,
Sano, ymmärsinkö sun oikein vain?
Sä kuollehen surmaat uudestaan!
Mitä kerroitkaan?
Mik' uusi hirmuinen tapaturma! 1290
Vai minua tuhoamaan
Jo saartelee mua vaimoni hurmesurma?
(Kuningattaren ruumis näkyy näyttämön perältä.)
Sanansaattaja (Viitaten sinne.)
Sen nähdä voit; ei suojiss' enää piile tuo.
Kreon
Voi mua!
Ja tuossa toista kauhua koito katselen. 1295
Mi synkkä sallimus mua vartoneekaan!
Sylissä lastani kantelen, ja tuossa voi!
Näen silmäni eessä toisen kuollehen.
Voi sua, äiti parka! voi sua lapsi! 1300
Sanansaattaja (Osoittaen Eurydikeetä.)
Tuo alttar'lieden luona vimman-kiihkossa
Silmänsä sulki kuolon yöhön, itkien
Megareun tuon ennen kuollehen niin kuuluisaa
Vuodetta [Tai: kohtaloa], sitten tään — ja vihdoin toivottaa
Hän sulle, "lasten-tappajalle" kostoa. 1305
Kreon
(2:n säkeistö.)