"Salvuccio, kiellän teitä heittämästä roskaa maalleni."
"Ja minä, Ardinghello, kiellän teitä puhuttelemasta minua maallani."
"Näettehän, että seison omallani."
"Tuskinpa vain. Minun mielestäni teidän torninne on vähän liiaksi kallistunut minun puolelleni. Teidän pitäisi oikaista vinoa kaulaanne."
"Varokaa itseänne, etten oikaise teidän kaulaanne."
”Saituri!”
”Pöyhkö!”
"Koronkiskuri!"
"Isänmaanpetturi!"
Tämän sanasodan ryöpyt pärskähtelivät kadulle saakka. Uteliaisuus tarttui yhä useampaan. Mitä varten rakennettiin noita torneja? Maakartanoihinsako ne tähystelivät tuolta ylhäältä? Vai vaihtoivatko ne salaisia merkkejä ulkopuolella olevan vihollisen kanssa? Nyt ne elämöivät toistensa korvat umpeen. Ne puhalluttivat torviin, ikäänkuin olisivat tahtoneet särkeä toisiltansa rumpukaivot.