Toisissa paikoissa lyötiin vetoa.
Pienet juovikkaat linnut seisoivat pelokkaina ja kyyristelivät pitkällä laudalla. Väkeä kulki laudalta laudalle näpäyttäen lintua pienoiseen päähän ja samalla he löivät vetoa siitä, jäisikö lintu seisomaan paikalleen, vai lähtisikö juoksemaan, mikä asia oli hyvin vaikea arvata.
Yhdestä obolista sai katsella harvinaista Aasian lintua, joka kuului olevan kerrassaan ilmestys. Moni halusi sisälle sitä näkemään. Narkissos näki, kuinka he sylkäisivät tuon pienen rahakappaleen suustaan kuin kukkarosta. Kuuluttaja seisoi ja ylisteli lintua, jonka piti olla kotoisin itse Ekbatanasta ja olla puettu kaikin sateenkaaren värein; silloin tällöin kuului teltasta kirkaiseva huuto. Eufranor meni sisälle Narkissoksen kanssa. Pienellä lauta-aitauksella istui suuri, kapeakaulainen, metallihohtoinen lintu, jolla oli töyhtö päässä. Pitkä pyrstö riippui kuin kapea laahustin. Eufranor ei voinut huomata mitään ihmeellistä linnussa, mutta omistaja sanoi: "Odottakaa." Ja katselijat seisoivat hartaina ja tuijottivat linnun pitkää, orvokinsinistä käärmeenkaulaa. Näyttäjä kosketteli sen töyhtöä ja pisteli sen jalkoja. Vihdoin se kohotti pyrstölaahustimen suoraksi ilmaan, ja äkkiä siitä kehkesi kuin valtainen kehä moninkertaisia sulkasäteitä, ja kussakin säteessä loisti täplä, joka oli niinkuin sateenkaaresta leikattu. Sitten se huusi tuhoa ennustavalla tavalla ja sulka vaipui sulan jälkeen, kunnes koko loisto oli kadonnut ja takana riippui vain pöyheä pyrstö.
"Suurkuninkaan paratiisi Ekbatanassa on vilisten täynnä tällaisia lintuja", sanoi omistaja. "Niiden huuto herättää hänet joka aamu!"
"Silloinpa hän saa kuulla tarpeekseen ennustuksia", huomautti eräs vanha mies, "näin pyhien lintujen suusta".
"Meedialainen ei lintuenteistä huoli", vastasi omistaja. "Ja vain yksi on meedialaisille pyhä: tuli. Sitä he rukoilevat jumalana. Tältä harvinaiselta linnulta he nykivät pyrstösulatkin ja tekevät niistä viuhkoja. Suurkuningas istuu palatsissaan keskellä kokonaista metsää riikinkukonviuhkoja, jotka häälyvät hänen päänsä ympärillä kuin palmujen lehdet."
"Olet siis nähnyt suurkuninkaan?" kysyi Eufranor.
"En, Zeus varjelkoon! Kuolemaa hänen pelättävien kasvojensa näkeminen tietää. Ja hänen palatsiaan vartioivat leijonat ja mylvivät härät, jotka käyvät ulos itse porteista. Mutta lintuni minä olen ostanut koko kauppavarastollani ja kantanut omilla käsivarsillani hamaan Efesoksen satamaan. Puolesta drakmasta myön sulan sen pyrstöstä. Ainoa ja harvinaisin lintu Olympiassa! Tehkää hyvin, puoli drakmaa sulka!"
Päivä oli laskenut. Sääsket parveilivat. Tuhansista kattiloista kohosi sininen savu tummankeltaiselle, pilvettömälle taivaalle. Häly alkoi vaimeta telttakaupungissa. Kansa kävi levolle ollakseen ylhäällä ennen aurinkoa.
Sääskien kiusaamana haki Eufranor suojaa telttavaatteensa alta, nautti ääneti palan juustoa ja pari kuivattua viikunaa, sammutti janonsa ottamalla saviastiasta kulauksen Alfeioksen vettä, kääriytyi vuohenkarvaviittaansa ja heittihe makuulle maahan.