"Tahdon puhutella häntä", vastasi poika vapisevin huulin. Hän tosiaan vapisi kauttaaltaankin pelosta ja kiihtymyksestä. Mutta pimeä peitti sen.
"Kas!" sanoi madame de Vidoche suopeasti. "No, puhu pois. Mutta sano minulle ensin, kuka olet, ja joutuin. On kylmä ja myöhä."
"Olen siitä talosta, missä kävitte", vastasi Jehan urheasti. "Näitte minut myös Les Andelysin majatalossa, kun olitte siellä illallisella, madame. Minä olin ovipoika. Pyydän saada puhutella teitä kahden kesken."
"Kahden kesken!" huudahti madame.
Poika nyökkäsi lujasti. "Jos suvaitsette", hän sanoi.
"Hui — hai!" huudahti Margot, ja hänen teki mielensä vastustaa. "Hän vain tahtoo kerjätä", hän väitti.
"En tahdo!" huusi poika itkevällä äänellä.
"No, sitte hän haluaa lahjaa!" huomautti kamarineito halveksivasti. "Noissa paikoissa kaivataan hyväntekijäisiä. Ja meidän pitää tässä jäätyä hänen sepustaessaan juttunsa."
Mutta säälistä tai uteliaisuudesta tahtoi madame kuulla häntä. Hän käski palvelijattarensa odottaa muutaman askeleen päässä. Ja heidän jäätyään yksikseen hän sanoi ystävällisesti. "No, mikä on asiasi? Sinun on kiirehdittävä, sillä nyt on kovin kylmä."
"Hän lähetti minut peräänne — tuomaan sanoman", vastasi Jehan.