Madame säpsähti, ja hänen kätensä sujahti kääröön. "Tarkoitatko hra
Notredamea?" hän sopersi.
Poika nyökkäsi. "Hän — hän sanoi unohtaneensa erään seikan", hän pitkitti pysähdellen ja hytisten. "Hän — hän sanoi, että teidän pitää muuttaa erästä kohtaa, madame."
"Niinkö"! vastasi madame jäykästi; hänen sydäntään masensi ja ylpeyttään nostatti väliintulollaan poika, joka näkyi tietävän kaikki. "Mitä uutta, kuulehan?"
Jehan vilkaisi pelokkaasti olkansa yli. Mutta kaikki oli hiljaista.
"Hän sanoi unohtaneensa, että miehenne on tummaverinen", hän änkytti.
"Tummaverinen!" mutisi madame ihmeissään.
"Niin, tumma", jatkoi Jehan ponnistaen. "Ja niin ollen ei teidän sopinut nauttia sitä — taikaa itse."
Madamen silmät välähtivät suuttumuksesta. "Kas!" hän sanoi; "vai niin!
Ja siinäkö kaikki?"
"Vaan antaa se hänelle, mitään sanomatta" lisäsi poika äkillisen reippaasti ja lujasti.
Madame hätkähti ja henkäisi syvään. "Oletko varma siitä, ettet erehdy?" hän kysyi yrittäen tähystää pojankasvoja. Mutta niiden tulkitsemiseen oli liian hämärä.
"Ihan varma", vakuutti poika sitkeästi.