— Niinpä tule sitte. Äiti odotti sinua jo aikaisemmin. Mitä arvelet
Viktorista?
— Että hän lähti täältä Viktorina ja palasi erittäin tärkeänä henkilönä, vastasin hymyillen.
Louis hymähti myös ja kohotti kulmiaan koomillisella surkuttelulla.
— Pelkäänpä, että olet oikeassa, hän sanoi. Viktor ei tuntunut olevan ollenkaan tyytyväinen sinuun. Mutta täytyyhän meidän noudattaa hänen tahtoaan — eikö niin, Adrien. Vaan lähdeppä nyt; äiti ja Denise ovat tuolla perimäisessä suojassa.
Hän veti minut muassaan, mutta meidän täytyi ensin kulkea pelihuoneen läpi ja sitte oli tungos oven edessä niin suuri, ettei heti päästy sisään. Ja siinä seistessäni ja kumarrellessani puolelle ja toiselle paukutti sydämmeni jännityksestä ja levottomuudesta. Vihdoin pääsimme pikku suojaan, jossa ei ollut muita kuin markiisitar jutellen apotti Mesnil'en kanssa ja pari muuta naista. Toinen heistä oli Denise de St. Alais.
Neiti istui matalalla tuolilla seinän luona ja silmäni kääntyivät tietysti ensiksi häneen. Hän oli puettu valkosiin ja melkein hämmästyin, niin pieneltä ja lapselliselta hän näytti. Hyvin vaalea hän myös oli, hipiä erinomaisen hieno, vartalo täydellisen kaunis ja jäykkäpoimuisessa puvussa, hivukset jauhotettuina ja suoraan ylös otsalta suittuina hän näytti lapsellisen, melkein naurettavan arvokkaalta. Vaan hän oli tavattoman pikkuruinen. Ennätin huomata sen ja tuntea pettymyksen tapaista ajatellessani, että hän olisi ollut täydellisen kaunis jos vaan olisi ollut muovaeltu hiukan suuremman mittakaavan mukaan. Silloin häntä huomautettiin läsnäolostani, hän katsoi ylös ja lävähti punaiseksi kasvoiltaan. Silmämme yhtyivät — Jumalan kiitos, hänellä oli nuoremman veljensä silmät! — mutta sitte hän painoi luomensa alas ja punastui vielä enemmän.
Astuin tervehtimään rouvaa ja suutelemaan kättä, jonka hän minulle ojensi puheluaan keskeyttämättä.
— Sellainen valta! virkkoi juuri apotti, jonka sanottiin olevan hiukan filosooffinen. Rajaton! Määrätön! Väärinkäytettynä se — —
— Mutta onhan kuningas hyvä, keskeytti markiisitar hymyillen.
— Silloin niin, kun hänellä on hyviä neuvonantajia. Mutta sanokaas, millä hän peittää vaillingin valtion kassassa?