Markiisi tuijotti kylmästi häneen. — Olen teille suuresti kiitollinen, sanoi hän ylenkatseellisesti. Pian saanen pitemmältä jutella kanssanne. Nyt puhelen ainoastaan herra kreivin kanssa. Ja hän kääntyi jatkamaan puhettaan kanssani.
— Nämä herrat ovat lähetystönä luonanne.
— Voinko olla vakuutettu siitä että te ette ole suostunut heidän esityksiin?
— Täydellisesti! vastasin minä. — Mutta siitä ei seuraa etten tuntisi heitä kohtaan luonnollista kiitollisuutta.
— Vai niin! sanoi hän. Sitten kääntyi hän ja sanoi luontevasti: —
Näen palvelianne tuolla. Suvaitsetteko että kutsun häntä?
— Tietysti.
— Hän viittasi Andrélle, joka seisoi meitä katsellen oven aukossa. Hän kiiruhti markiisin luo.
Herra de St. Alais kääntyi uudelleen minuun. — Suostumuksellanne?
Kumarsin ihmetellen.
— Kuulkaa, ystäväni, menkää neiti de St. Alais'n luo. Hän on etehisessä. Pyytäkää häntä tulemaan luoksemme tänne.