— Luulenpa kuulleeni, sanoi hän. Sitten jatkoi hän yhä katsoen toisiin vaikka hän puhuikin minulle: — Suokaa minun, herra kreivi, kertoa teille opettavainen taru. Oli kerran mies, joka kadehti naapuriaan tälle kun tuli parempi viljavuosi kuin hänelle itselleen. Ja eräänä yönä hän kaikessa salaisuudessa ja vähitellen — ei kerralla, hyvät herrat, vaan aivan vähitellen — johti naapurinsa pelloille vettä virrasta, jonka rannalla kumpaisenkin maakartano oli. Hän onnistui niin hyvin, että vesi kohta peitti ei ainoastaan tou'ot, vaan se uhkasi lopulta hukuttaa sekä naapurin, että hänen omat viljansa ja vihdoin hänen itsensäkin! Liian myöhään huomattuaan mielettömyytensä — mutta mitä pidätte tarinastani, herra kirkkoherra?
— Se ei minua liikuta, vastasi isä Benoit koettaen hymyillä.
— Minä en ole yhdenkään ihmisen palvelija, sanoi orja kerskaillen, vastasi markiisi kohteliaasti vaan ivallisesti.
— Hävetkää, hävetkää, herra markiisi! huudahdin minä, sillä kärsivällisyyteni alkoi loppua. Olenhan sanonut teille että paitsi herra kirkkoherraa ja seppää olisimme sekä neiti että minä —
— Ja minä olen sanonut Teille, keskeytti hän häijysti hymyillen, — mitä minä siitä ajattelen, herra kreivi! Siinä kaikki.
— Mutta ettekö sitten tiedä mitä on tapahtunut? jatkoin hänen vääryydestään vihastuneena. Te ette tiedä, ette voi tietää, että kun Benoit ja hänen seuralaisensa saapuivat, olimme neidin kanssa epätoivoisessa tilassa? Että he henkensä uhalla pelastivat meidät? Ja vihdoin että trikolorin avulla pelastuimme, kapinalliset kun kunnioittivat sitä, eikä omain voimaimme ponnistuksilla.
— Senkin minä tiedän, vastasi hän synkistyviä katsein. Tahdon heti ottaa sen puheeksi. Mutta uskallanko ensin kysyä teiltä jotakin, herra kreivi? Onko kenties arveluni oikea, että nämä herrat ovat luonanne lähetystönä — suokaa anteeksi jos ei nimitys ole aivan oikea — kunnia-arvoisen valiokunnan yleistä turvallisuutta varten asiamiehinä?
Minä nyökäytin päätäni. — Ja voin ehkä onnitella heitä vastauksenne johdosta?
— Sitä ette voi! vastasin tyytyväisenä. Tämä herra — sanoin osottaen kapteeni Huguestä — on heidän puolestaan esittänyt eräitä ehdoituksia ja perusteita.
— Mutta hän ei ole esittänyt syvintä syytä, keskeytti kapteeni kumartaen. Minä huomaan ja tekin, herra kreivi, tulette huomaamaan sen olevan olemassa herra markiisi de St. Alais'ssa itsessään!