— Herra, sanoi kapteeni minulle, — sallitteko?
Ja saatuaan myöntävän vastauksen sanoi hän vakavalla äänellä kiistäjille:
— Totta puhuakseni, en enempää usko merirosvoihin kuin noihin teoriioihinkaan.
Nyt oli maustekauppiaan vuoro huutaa: — Kuinka? Ei uskoa, niitä kun niitä on nähty Figeac'in ja Cajarc'in ja Rodez'in luona ja —
— Kuka niitä on nähnyt? keskeytti kiivaasti kapteeni.
— Sadat henget.
— Mainitkaa yksi ainoa.
— Onhan se yleisesti tunnettua!
— On herra — se on yleisesti tunnettu valhe! sanoi kapteeni ankarasti. — Uskokaa minua, että ne merirosvot, joitten kanssa me olemme tekemisissä, ovat paljon lähempänä meitä. Koetetaanhan ensin saada jotakin toimeen niiden suhteen, älkääkä saattako herra kreiviä kuuroksi lörpötyksillänne. — Kuulkaa! kuulkaa! huusi kirjuri.
Mutta maustekauppiaasta oli tuo puhe solvaavaa. Hän aloitti puheensa uudelleen, ja toiset yhtyivät siihen. Harmikseni näytti siltä kun kiista alkaisi uudelleen — näytti siltä, että taas täytyi rauhaa rakentaa.