Silloin ymmärsin. Kohtasin Doury'n katseen ennenkun hän ennätti kääntää sen pois, ja luin siinä kaikki. Kirkuna kuului nyt selvemmin kirkkaassa suvi-ilmassa; kasvot pöydän ympärillä kalpenivat vielä enemmän, muutamat vapisivat ja katsoivat alas.
— Mutta, Jumalani, huusin mielenliikutuksesta vavisten. — Ettekö aijo yrittää mitään? Tahdotteko istua täällä kädet ristissä ja antaa noiden paholaisten tehdä tehtävänsä? Sillä välin kun talot ryöstetään, ja naiset ja lapset —
— Miksi ei? sanoi Buton.
— Miksi ei? ärjyin.
— Niin, miksikäs ei? toisti hän — ja nyt ymmärsin, että se oli hän, joka vallitsi niitä muita, että hän ei tahtonut ja toiset eivät uskaltaneet. — Tarkoituksemme oli ylläpitää rauhaa ja järjestystä ja pakoittaa muutkin sitä tekemään. Mutta teidän valkoset kokardinne, upseerinne ilman sotamiehiä — en tahdo tällä teitä loukata, herra kreivi — eivät halunneet sitä. He asettuvat vastakynteen ja jos eivät nyt saa pientä kuritusta, tekevät he sen taas uudelleen. Ei, herra hyvä, — jatkoi hän ja katsoi ympärilleen jurolla hymyllä, sillä valta oli jo tehnyt muutoksen hänessä, — antaa vaan kansan pysyä aloillaan puoli tuntia ja —
— Kansan? huusin. — Nimitättekö te näitä roistoja, kadunlakasijoita, voroja, kerjäläisiä ja vankeja kansaksi?
— Se on yhdentekevää, sanoi Buton otsa rypyssä.
— Vaan sehän on murha!
Paria läsnäolevista puistatti ja he käänsivät pois päänsä, mutta seppä ainoastaan kohautti olkapäitään. Aijoin juuri jatkaa, aijoin koettaa mitä uhkauksilla, kenties myös rukouksilla saisi aikaan, vaan ennenkun kerkesin sanoa sanaakaan kohotti lähinnä ikkunaa istuva mies kätensä ja me kuulimme melun vähitellen lakkaavan ja lyhyen hiljaisuuden kestäessä pyssyn laukauksen, ja sitte toisen, ja vielä kolmannen. Sitte puhkesi melu uudelleen — uhkaavana, rajuna, loppumattomana.
— Hyvä Jumala, hyvä Jumala, sanoin vavisten, ympärilleni silmäillen. — En jaksa tätä enää kestää. Eikö kukaan tahdo auttaa? Ryhtyä johonkin? Totta kai on joku, jolla on valtaa täällä, joka voi pitää kurissa kapinallisia, muuten ne pian katkaisevat teidän kaulanne, herra asianajaja, ja teidän, herra Doury.