— Kukapa ei sitä ollut? kysyin tyynesti.
— Mutta minun olisi pitänyt olla tarkkanäköisempi, vastasi hän käsiään väännellen. — Minun olisi pitänyt tietää, että Jumalan ensimäinen lahja ihmiselle oli laki ja järjestys. Mutta Cahors'issa ei ole enää järjestysvaltaa eikä tuomioistuinta. Entiset virkamiehet pelkäävät ja vanhoja asetuksia halveksitaan; ei edes pysty saataviaankaan ryöstämään! Pahin, mitä vankilaan heitetty rikoksentekijä saattaa peljätä, on että hänet unhoitetaan. Aseita näkee kaikkialla, miehet, jotka eivät osaa lukea, opettavat lukutaitoisia ja ne, jotka eivät maksa veroja, elävät niiden rahoilla, jotka maksavat! Kaupungissa vallitsee nälänhätä, mutta vuokraajat ja talonpojat eivät tee muuta kuin ampuvat metsänriistaa, sillä kukapa välittää työnteosta, kun tulevaisuus on niin epävarma. Rikkaiden talot ovat autiot, palvelijansa nälinkuoliaina, ja kaikki teollisuus, kaikki kauppa, paitsi kaikista välttämättömin, on lamassa. Näen tämän kaiken, herra kreivi, ja enkö silloin sanoisi: Mea culpa, mea culpa?
— Mutta vapaus, vastustin laimeasti. — Te sanoitte kerran, että täytyy uhrata jotain sen eteen —
— Oikeuttaako vapaus sitte vääryyttä harjoittamaan? sanoi hän kiihkeästi, enkä ole koskaan nähnyt häntä niin liikutettuna. — Sekö on vapautta, että ryöstetään ja pilkataan ja muutetaan naapurien rajamerkkiä? Eikö sorto olekaan sortoa silloin kuin ei enää ole yksi vaan monta sortajaa? Enkä tiedä, mitä minun pitää tehdä, herra kreivi, en tiedä, mitä pitäisi tehdä? Tahtoisin vaeltaa maailmalle ja ottaa takaisin mitä olen sanonut ja tehdä tehty tekemättömäksi. Sen tahtoisin, totisesti sen tahtoisin tehdä!
— On tapahtunut muutakin, sanoin ihmetellen tätä purkausta. —
Jotakin, josta en vielä ole kuullut.
— Kansalliskokous otti pois kymmenykset ja kirkon omaisuudet. Sen jo tiedätte. He julistivat, ettei ole olemassa mitään yhteistä kirkkoa. Sen myös tiedätte. Mutta sitä ette tiedä, että se nyt on käskenyt sulkea kaikki luostarit. Pian he kyllä sulkevat kaikki kirkotkin ja kappelit. Ja sitte meistä tulee pakanoita.
— Mahdotonta! huudahdin.
— Vaan totta kuitenkin.
— Että luostarit suljetaan, niin, mutta mitä kirkkoihin tulee —
— Miksi ei? sanoi hän katkerasti. — Jumala tietää miten kehnouskoisia ihmiset ovat. Pelkään, että se tulee — minä näen sen tulevan. Mutta sitä tärkeämpää on, että me, jotka uskomme, todistamme uskostamme.