— Minä näen että teillä on minulle huonoja uutisia, sanoin vihdoin, koettaen hymyillä ja niin levollisesti kuin taisin.
— Pelkäänpä että se on pahinta mitä olla osaa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kerrottavaa, sanoi hän surullisesti lattiaan katsoen.
— Mutta minä olen kuullut sanottavan, että ne juuri ovat parhaita uutisia?
Huulensa vapisivat mutta hän ei vastannut.
— Mutta kai teillä on minulle muutakin sanottavaa, virkoin itsepäisesti, vaikka synkkä alakuloisuus pyrki minua valtaamaan. — Te voitte ainakin sanoa missä rouva de St. Alais'ta saan tavata?
— En, herra kreivi, minä en voi sitäkään sanoa, vastasi hän matalalla äänellä.
— Ettekö sitäkään, miksi Louis'in käytös minua kohtaan muuttui niin vihamieliseksi?
— En sitäkään. Ja ylimyksenä pyydän teitä jättämään kaikki kysymykset sikseen. Minä luulin voivani auttaa teitä ja siitä syystä kutsuin teidän luokseni tänään. Mutta minä voin vain saattaa teille surua.
— Sekö on kaikki?
— Se on kaikki, sanoi hän liikkeellä, joka sanoi enemmän kuin sanat.