— Mutta onhan siitä jo kulunut kolmekymmentä vuotta, virkkoi hän äreästi.
— Kuuleppas, lurjus, puhkesin sanomaan melkein tyrmistyneenä hämmästyksestä, — mitä asiaa sinulla oli tänne?
— Minä seuraan häntä, vastasi hän jurosti, osoittaen ravintoloitsijaa.
— Kenties puhumaan valtiollisista asioista?
— Niin juuri, herra.
— Mutta, hyvä Jumala, kiivastelin tuijottaen häneen epäillen, — jos se on totta, niin miksi ette ottanut mukaanne myöskin kartanokoiraa ja vuokraaja Jeans'in pässiä ja kätilön kissaa ja herra Doury'n paistinkääntäjää ja —
Isä Benoit laski kätensä käsivarrelleni.
— Ehkä olisi parempi että kuuntelisitte mitä heillä on sanottavaa, sanoi hän lempeästi. — Sitten, herra kreivi.
Nyökäytin jurosti päätäni. Mitä sitten tahdotte? sanoin. — Kysykää kysyttävänne.
— Kuvernööri on paennut, vastasi Doury, joka alkoi saada takaisin arvokkaisuutensa, — olemme saaneet neuvoja Pariisista, ja muutoin, seurataksemme tämän kaupungin jaloa esimerkkiä, valitsemme parhaallaan valiokuntaa, jonka tulee hoitaa maakunnan asioita. Ja valiokunnan edustajina olemme me, minä ja ystäväni tässä, tulleet luoksenne, herra.