Uskollisesti hän sitten käyttikin itseänsä, antoi meille paljon tietoja ja ruokaa samaten. Yötä olimme siellä, ja aamulla sanoi hän ettei ollut hyvä mennä provasti Ritz'in luo, sillä siellä majaili venäläinen luutnantti; vaan sentähden neuvoi hän meitä metsän läpi lukkarin taloon.
Sieltä lähetin pyytämään provastia puheilleni, ja hän tulikin kohta kirkkoon, jossa antoi minulle tietoja vihollisen voimasta. Hän kirjoitti myös omakätisesti päiväkirjaani Elokuun 1 p., ja kun olimme saaneet kaikki tiedot, menimme eteenpäin, kiittäen Jumalaa, joka pyhäin enkeleinsä kautta oli meitä suojellut vaarallisilla matkoiltamme.
Niille, jotka nyt kysyivät mistä minä olin, vastasin että olin Naantalista ja muka ostelin eläimiä ruhtinas Galitzin'ille. Lahjoitin myös tupakkaa siellä ja täällä ja poistin sillä tavoin kaiken epäluulon itsestäni ja miehistäni, sillä kovasti peljättiin sissejä ja vakoojia vihollisen uhkausten ja julmuuden tähden.
Seuraavina päivinä kuljeskelimme Tammelan pitäjässä, odottaen venäläistä postia Moskovasta, mutta se ei tullutkaan. Sen sijaan tuli vaunut, jotka olivat täynnä kalkunoita, kanoja ja kukkoja. Vartioina oli 6 rakuunaa, joidenka kanssa syntyi pieni kahakka, ja yksi minun miehistäni kaatui ja haudattiin metsään. — Me saimme paljon ruokaa ja runsaasti kananpaistia. Metsän kautta marssimme sitten Lopelle. — Me olimme muka hakemassa hevosiamme, jotka venäläiset olivat vieneet.
Näillä retkillä osoittivat Provasti Tavonius ja nimismies Kollin meille suurta ystävyyttä ja näyttivät uskollisuuttansa antamalla meille tietoja vihollisen toimista y. m.
Elokuun 17 p. läksin minä Helsinkiin ja ostin 4 naulaa suoloja. Palasin sitten miesteni luo, ja heidän seurassaan kuljin Gloms'in ohitse. Siellä oli yksi kapteeni sekä yksi luutnantti komppanian kanssa niittämässä heiniä Helsingin komendanttia varten. Me kuljimme näiden kaikkien ohitse ja menimme yötä myöden vanhan Tavonius'en luo, joka asui Långstrand'issa. Hänen heinä-ladossaan olimme yhden päivän, sillä talonpojat pelkäsivät kauheasti vihollisia, jotka olivat ankarasti uhanneet niitä, jotka vakoojia majoittaisivat.
Saman kuun 19 päivästä alkain kuljeksimme sitten paikasta paikkaan, mitään erinomaista tapahtumatta. Sanoimme olevamme milloin toisesta pitäjästä, milloin toisesta. Vihollisen armeijan asemasta kirjoitin sillä aikaa kreivi Taubelle.
Nimismies Flöger'in vaimo tutki minua myöskin hyvin tarkasti. Hän kysyi mistä minä olin, ja kun vastasin olevani Espoosta, ei hän siihen tyytynyt, vaan teki monta harmillista kysymystä vakoojista y. m. Kuitenkin antoi hän meille veneen, jolla pääsimme edemmäksi Björnholmaan.
Sauvon pitäjässä ollessamme, syyskuun ensimmäisinä päivinä, kertoi minulle nimismiehen Anders Björck'in leski, että eräs venäläinen kapteeni Gordian oli käynyt Tukholmassa (ei kuitenkaan kaupungissa) vakoomassa. Tämän lesken luona oli paljon venäläisiä, mutta hän oli kuitenkin uskollinen.
Kuljettuamme sitten niittyjä ja soita, tulimme Nousiaisen kirkolle. — Syyskuun 8 p. olin erään torpparin luona Nynäs'issä, mutta yöllä läksin Järäisiin ja makasin siellä ensin eräässä aitassa isännän tietämättä. Siitä tämä aluksi kovasti suuttui, mutta leppyi taas, niin että piti meitä siellä 10 päivään asti, jolloin läksin erään miehen luo, jota nimitettiin Mahalan Mikkeliksi ja jonka myös sanottiin olevan pahemmin suuttunut kuin kukaan muu ruotsalaisiin ja kaikkiin, mitkä heitä majoittivat.