»Missä laskeuduitte kanjoniin?»
»Oh, hevoseni luiskahti kuiluun juuri niitten yläpuolella.»
»Niitten yläpuolella olevaan kuiluun?» toisti Hahn katsoen häntä tiukasti silmiin.
Larry otti askeleen taaksepäin.
»Teidän pitäisi toki olla mahdollisimman kiitollinen siitä, että joudun kanjoniin ensinkään.»
Hän tuli kohti ja ojensi kätensä.
»Se on totta», sanoi hän. »Teitte meille hyvän työn.»
Larry tarttui ojennettuun käteen. Samassa ojensi Hahn aseensa ja ampui häntä keskiruumiiseen.
Kaikki kävi niin äkkiä ja odottamatta, että jäin seisomaan kuin halvattuna paikoilleni. Larry kaatui eteenpäin, kuten ihminen tavallisesti tekee, kun häntä on ammuttu vatsaan, mutta jotenkin sai hän aseensa vyöstään ja laukasi sen vielä kahdesti. Se ei sattunut kehenkään ja luulenkin, että hän oli kuollut jo ennenkuin ennätti maahankaan.
Hänellä oli minun aseeni, joten minusta ei ollut enempää hyötyä kun taskusta paidanhelmassa!