»Tässä on dineronne», sanon minä ja paiskasin säkit maahan.
Hän kumartui ja tunnusteli niitä. Sitten hän ojensi yhden niistä minulle.
»Mikä tällä on tarkoitus?» kysyn minä.
»Se on teille», vastaa hän.
»Minun palkkioni ei ole niin suuri», vastustan minä.
»Te olette ansainnut sen», sanoo hän, »tehän olisitte voinut livistää koko summan kanssa.»
»Mistä tiesitte, etten sitä tekisi?» kysyin minä.
»No», sanoo hän ja näin, että hän tunsi suurta helpotusta. »Nähkääs, minä olin siellä, kallion takana ja pidin teitä silmällä.»
Minä ymmärsin ja minusta rupesi liiallinen tunnontarkkuuteni jo tuntumaan paremmalle. Me kuljimme vähän matkaa puhumatta sanaakaan.
»Mutta ettekö aio yhtyä leikkiin ensinkään?» kysyin sitten.