Parin minuutin kuluttua tointui hän pökerryksistään.
»No nytpä te teitte oikein siivon työn», sanoin hänelle, kun näin että hän saattoi ymmärtää puhetta. »Minä tässä raahaan teidät puolikuolleena tieltä ja pelastan teidän kurjan raatonne ja ensi tilaisuuden saatuanne, hyökkäätte kimppuuni takaapäin. Selittäkää menettelynne!»
»Missä vaatteeni ovat», tiedusteli hän toistamiseen, hyvin kiihkeänä.
»Taivaan nimessä», huusin hänelle, »mikä teitä oikeastaan riivaa vanhoine vaatteinenne? Niitähän ei ole edes sen vertaa, että niillä voisi pyyhkiä kunnon viulua pölystä. Mitä te luulette minun niillä tekevän? Kyllä ne ovat varmassa tallessa.»
»Antakaa minulle ne», pyysi hän.
»Olkaa nyt järkevä», sanoin minä, »tänäpäivänä ette vielä voi nousta.
Te ette ole vielä siinä kunnossa.»
»Tiedän sen, mutta antakaa minun nähdä ne», pyysi hän.
Tyynnyttääkseni häntä toin hänelle hänen vanhat riekaleensa.
»Minut on ryöstetty», huudahti hän.
»Mitä te muutakaan voisitte odottaa tapahtuneeksi, kun makaatte Juman lähettyvillä puoliyön jälkeen metsäpolulla ja vielä reikä päässä!»