— Me kuolemme tänne, Pikku sisko. En sure sitä. Olen tehnyt parhaani. Kuolen tyytyväisenä. Mutta sinun aikasi ei olisi ollut vielä. Ellet olisi meitä seurannut, istuisit tällä hetkellä lämpimässä wigwamissa kansasi keskuudessa. Tämä tietoisuus painaa raskaana mieltäni.
— Senkö vuoksi palasit takaisin? kysyi tyttö.
Dick mietti hiukan, mutta vastasi sitten:
— Ei, sen vuoksi en palannut.
— Tunnen etelän lämpimien tuulten puhaltavan, kuiskasi tyttö vähän myöhemmin.
Nuorukainen luuli hänen sanojaan nääntyneen houreiksi, mutta hän erehtyi. Tyttö käytti oman kansansa kuvarikasta puhetapaa.
— Jibiwanisi, jatkoi tyttö, minusta on tämä nyt maa, jossa puut viheriöivät, virrat kohisevat, päivä paistaa ja hirvet käyvät laitumella pehmeillä nurmikoilla. Sydämessäni soi lintujen laulu. Miksi surisin kuolemaa? Onnellisena on hyvä kuolla.
— Oletko onnellinen, May-may-gwán? kysyi Dick.
Vastauksen asemesta kohotti tyttö katseensa. Dick ymmärsi.
— May-may-gwán, sanoi hän, — minä en tiennyt.