Metsämies loi tyttöön tutkivan katseen.
— Eipä väliä; tiedän sen jo, virkkoi hän sitten.
Tyttö ei kysellyt enempää. Jos hän olikin utelias, ei hän sitä ilmaissut; jos hän ehkä arvasikin miehen ajatukset, ei hän ollut siitä tietääkseenkään.
Sam palasi Dickin luo.
— Kuuleppa, Sam, sanoi tämä, kaikki on…
— Älähän viitsi, neuvoi Sam jälleen. Katsos, sinä olet jo saanut aikaan tarpeeksi huolta. Nyt sinä olet vuoteen omana, ja pitkän tovin saat ollakin. Ei ole kysymyksessä mikään tavallinen jalan katkaiseminen. Tämä juttu voi kestää kolme kuukautta, niin, ehkäpä et enää koskaan voi kävellä suorana. Ensiksikin tarvitset huolellista hierontaa, ja sitten on sinun seurattava määräyksiäni ihan tarkkaan. Syy oli itsessäsi. Ei kukaan muu ole onnettomuuteesi syypää. Tytöllä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ellet olisi hiton suuri narri, käsittäisit sen itsekin. Nyt täytyy meidän molempien pitää sinusta huolta. Sinä olet kohdellut häntä hävyttömästi kuten minuakin. On jo aika sinun tulla järkiisi.
Hän oli puhunut suunsa puhtaaksi. Siitä huolimatta hän May-may-gwánin avustamana hoiti Dickiä huolellisesti, melkeinpä hellästi. He kantoivat hänet uuteen suojaan — vaikea tehtävä kaikesta varovaisuudesta huolimatta, sillä nuorukainen oli aivan voimaton — ja lopun iltaa makasi Dick sitten jonkinlaisessa horrostilassa.
Sam ei hellittänyt uutterassa työssään pysyvän asunnon aikaansamiseksi. Hän kulki pitkät taipaleet »kanoottikoivuja» etsimässä, palaten vihdoin mukanaan mahtavat kaarnakääröt. Tytön kanssa hän ryhtyi yhdistämään kappaleita, sitoen niitä toisiinsa valkoisilla kuusenjuurisäikeillä. Näin saivat he valmiiksi vedenpitävän suojuksen wigwamia varten. Polttopuupinokin syntyi parin tunnin aherruksen jälkeen. Tällä välin oli jo May-may-gwán ehtinyt saamaan muutaman kalan onkensa koukkuun ja keräämään marjoja. Kuivatusta lihasta keitti hän Dickille aimo annoksen ravitsevaa lientä. Oman ateriansa söivät tyttö ja vanha mies kahdenkesken illemmällä ylhäällä mäennyppylällä, mistä saattoivat katsella kohisevaa jokea. He eivät vaihtaneet monta sanaa, vaan nauttivat rauhasta ympärillään, päästyään hetkeksi kärsimättömän ja kiukkuisen nuoren miehen läheisyydestä.
XIV LUKU.
Seuraavina päivinä lujittui Sam Boltonin ja intiaanitytön ystävyys. Aluksi oli keskustelu rajoittunut aivan välttämättömimpään, mutta vähitellen alkoivat heidän mielipiteensä asioista katkonaisesti ja varovasti päästä ilmoille. Lopulta nuo kaksi oppivat tuntemaan toisensa ja luottamaan toisiinsa. Vain yhtä keskustelunaihetta he visusti karttoivat. Teräväkatseinen Samkaan ei päässyt selville tytön ja Dickin välisestä suhteesta. Tytön tunteista alussa ei tosin voinut olla epäilystäkään, mutta mitä hän nyt nuorukaisesta ajatteli, oli täydellinen arvoitus. Hänen käytöksensä oli tutkimaton. Kuitenkin rupesi Sam yhä suuremmassa määrässä luottamaan häneen.