Suloisessa, raikkaassa ulkoilmaelämässä seurasivat päivät toisiaan juhlallisina kuin johonkin vanhaan seinäverhoon kirjaillut olennot. Oli tehtäviä, jotka piti suorittaa jokaikinen aamu — Dickin haavojen ja ruhjoutumien hoiteleminen parantavalla voiteella, lastojen oikominen ja peurannahkasiteiden kääriminen; ruuankeittopuuhat ja astioiden pesu; puiden pilkkominen; kalastus putouksen alapuolella; ansojen kokeminen; tilapäinen suuremman riistan pyynti; jänislankojen laittaminen. Parhaista jäniksennahoista sommitteli May-may-gwán peitettä, palmikoiden yhteen pitkiä suikaleita. Hän savusti myös parkittuja peurannahkoja, korjaten niillä perinpohjaisesti sekä miesten että omat vaatteensa. Nämä työt teki hän verkkaisesti, hautoen välillä turtana omia ajatuksiaan, korpiunelmia unelmoiden.
Mutta wigwamissa makasi Dick Herron avuttomana, kädet nyrkkiin puristettuina. Hänen silmänsä punoittivat ja näytti siltä, kuin olisi hän kärsimättömyydessään koettanut pidättää hengitystäänkin. Aika kului. Siinä kaikki, mitä hän tiesi, mitä ajatteli, mistä oli huolissaan. Hän tarttui vihaisena mataviin hetkiin, heittäen ne taakseen. Niin syventynyt oli hän tähän tehtävään, että hän vain nuristen ja pinnallisesti malttoi kiinnittää huomiotaan johonkin muuhun. Hän ei puhunut enempää kuin oli aivan välttämätöntä; tuskinpa näytti liikkuvankaan nurkassaan. Samiin nähden hän oli äärimmäisen välinpitämätön. Vanhan miehen pikku palveluksetkin kuitattiin kiitoksetta. Intiaanityttöä ei Dick sietänyt läheisyydessään ollenkaan. Kahdesti hän katkaisi äänettömyyden ikäänkuin todetakseen eräitä asioita.
— Emme kaiketi pääse lähtemään ennenkuin lokakuussa, murahti hän muutamana iltana.
— Tuskin, sanoi Sam.
— Odotatte kai, kunnes pystyn lähtemään mukaan, virkkoi hän joitakin päiviä myöhemmin, asiasta varmistuakseen.
Kolmannen viikon alussa istuutui Sam palsamikuusen oksista ja sammalista kyhätyn vuoteen ääreen ja ryhtyi täyttämään piippuaan kuten ainakin tärkeän keskustelun alkajaisiksi.
— Dick, sanoi hän, olen tuumiskellut itsekseni, että olemme nyt vetelehtineet täällä tarpeeksi kauan.
Herron ei vastannut.
— Taidanpa jättää sinut tänne ja lähden yksinäni katsastamaan naapuripiiriin, mitä sinne kuuluu.
Vastaus viipyi.