XX LUKU.
Intiaani toipui ensimäiseksi ällistyksestään ja virkkoi tyynesti:
— Bo’ jou, bo’ jou!
Sam sai vasta hetken kuluttua vastatuksi. Dick ei puhunut sanaakaan, vaan vetäytyi taaksepäin,' pyssy kyynärtaipeessa. Ääneti he sitten talsivat kohti koirarekeä, jota May-may-gwán vartioi. Chippewan valpas katse harhaili sinne tänne, liukui yli reen, käväisi koirien kuonokopissa, viipyi varuksissa. Jos hän näkemästään jotakin päätteli, varoi hän visusti ajatuksiaan ilmaisemasta. Yhtä vähän ihmetteli hän miesten ja tytön saapumista näin kauas pohjoiseen tähän vuodenaikaan. Kerran, kun hän luuli heidän huomionsa kiintyneen muualle, iski hän May-may-gwánille silmää. Hetken epäröityään tyttö vastasi merkkiin.
He olivat tavattoman kohteliaita toisilleen. Sam käski keittää teetä, ja tarjosi tupakkaa. Nuotion ääressä antautui hän sitten kyselemään paljon kaikenlaista, poiketen tavanomaisesta varovaisuudestaan.
— Veljeni on sangen kaukana Missináibiesta.
Chippewa nyökkäsi.
— Haukemah siis metsästää näissä piirikunnissa.
Chippewa ei vastannut.
— Veljeni on jättänyt Haukemahin…