— Nutistit hänet joka tapauksessa?
— Huono alku. Nyt olemme merkittyjä miehiä täällä. Saamme hiipiä varpaillamme koko ajan nahinaa välttääksemme. Voi, vieköön minut horna!
Kehoitin häntä lähtemään takaisin Porcupineen, mutta Johnny kieltäytyi, kun kerran oli ilmoittanut jäävänsä tänne. Poistuminen olisi näyttänyt paolta.
Kävimme illalla tapaamassa Yankia, mutta hän nukkui, ja palasimme häntä herättämättä leirillemme. Siellä odotteli meitä eräs Danny Randall-niminen naapuri, joka oli kuullut kerrottavan seikkailustamme hotellissa. Randall oli vaaleatukkainen, sinisilmäinen, kylmäveriseltä näyttävä mies, ja häntä huvitti suuresti kertomuksemme »Koirasta». Meistä tuli hyvin pian ystäviä ja sittemmin olimme useasti yhdessä, toimiessamme olojen järjestämiseksi tällä lakeja ja järjestystä vailla olevalla paikkakunnalla.
XXV! luku.
ITALIAN BAR.
Seuraavina viikkoina tutustuin melkein paremmin kuin olisin toivonut Italian Barin — se oli kullankaivajakaupungin nimi — oloihin. Kaupunki oli aivan erään alkuasukasten poskessa, ja siksi olivatkin kenties sitä ympäröivät kulta-alueet löydetyt verrattain myöhään. Ne olivat olleet ikäänkuin tarjottimella, minkävuoksi niitä ei heti huomattu.
Vakinaisesta asujamistosta työskenteli suunnilleen kolme neljännestä kullankaivuussa. Kymmenet eri kansallisuudet ja yhteiskuntaluokat olivat edustettuina. Illan tullessa painui suurin osa asumuksilleen levätäkseen hiukan rasittavasta työstä, mutta toiset kuljeksivat yötä myöten kaupungilla kaikenlaisissa pimeyden töissä. Toisinaan tapahtui tappoja, usein varkauksia, mutta ajan mittaan ne eivät enää pystyneet herättämään erikoista hälyä. Kenelläkään ei ollut niin lukuisia ystäviä, että olisi voinut panna yleistä mellakkaa toimeen.
Kaikki tutkimukset suoritettiin sunnuntaisin. Kokousten välinpitämättömät ja huolimattomat osanottajat langettivat melkein aina saman tuomion: murha on tehty itsepuolustukseksi. Joskus harrastettiin jonkinlaista summittaista oikeudenjakamista, joka pani vereni kuohumaan. Kevytmielisyys löi leimansa kaikkeen. Meksikolaiselle varkaalle saatettiin ensin ehdottaa raippoja, sitten esitti joku, että tuolta syntiseltä kiskottaisiin korvat irti, ja lopulta annettiin miehen »mennä helvettiin».
Väestön hylkyainekset kokoontuivat vihdoin erään Morton-nimisen miehen ympärille, ja kun tämä näin sai voimansa vahvistetuksi, katosivat pian viimeisetkin turvallisuuden ja järjestyksen rippeet. Ryöstöt ja mitä raaimmat murhat alkoivat kuulua päiväjärjestykseen. Muuan Tom Cleveland ammuttiin keskellä katua. Morton oii julistautunut sheriffiksi ja otatti murhaajat kiinni. Hän valitsi myös valamiehet oikeudenistuntoon, toimien itse puheenjohtajana. Valamiehet vapauttivat murhaajat, ja väkivallanteot kukoistivat entistä rehevämmin.