Anne näki selvästi ainoastaan yhden asian koko maailmassa — kiilusilmäisen vieraan, joka oli kuin jumala. Tämän tulisen miehen, joka puhui outoja, vaikkakin epämääräisiä lohdutuksen sanoja. Tytön kiusaantuneesta sielusta nousi ainoastaan yksi ajatus — keino millä tehdä tuo lohdutus todelliseksi, keino nousta synnistään, tulla sen jumaluuden arvoiseksi, jonka hän tänä aamuna ensi kerran oli selvästi nähnyt. Hän syöksyi eteenpäin ja tarttui saarnaajan käteen. Hurmiossaan häirittynä, pyöritteli tämä vain silmiään käsittämättä tyttöä puoleksikaan.
»Miten? Millä keinoin?» läähätti tyttö. »Auttakaa minua! Mitä minun pitää tehdä?»
Tyttö ojensi käsiään pyytävästi. Vanhan miehen mieli paloi yhä kuumeisen kiihkeänä. Hän tuskin näki tyttöä eikä käsittänyt hänen sanojensa tärkeyttä. Hän katsoi vain häneen ilmeettömästi ja huomasi hänen ojennetut kätensä.
»Ja teidän täytyy tehdä työtä käsillänne, niinkuin minä käsken teitä», saarnasi hän epämääräisesti ja irroitti itsensä tytön otteesta ja marssi komeasti eteenpäin purkaen suustaan psalmin mahtavia sanoja.
»Tehdä työtä käsilläni, tehdä työtä käsilläni», toisteli tyttö, katsellen ojennettuja käsiään. »Siinä se on!» sanoi hän hitaasti.
Anne Bingham pesi astioita Preeriakoiran hotellissa yhden viikon. Ensimmäinen päivä oli näkyjen päivä. Toinen oli ikävä, kolmas väsyttävä ja yksitoikkoinen. Ensimmäinen oli niin pitkä kuin matka suuren unelmamaan toisesta laidasta toiseen. Toinen oli niin pitkä kuin matka suuren unelmameren yli. Kolmas oli iankaikkisuus. Ensimmäinen oli ruusunvärinen, toinen oli tumma, ja kolmas oli täynnä harmautta, joka muuttaa työn ilon koneelliseksi ahertamiseksi.
Kahdeksantena päivänä sattui kuukautiset tilipäivätanssiaiset Viimeisen toivon kaivoksella. Kaikki miehet olivat humalassa, kaikki naiset olivat vielä enemmän humalassa, mutta enimmän humalassa oli seuran epäämätön suosikki, Bismarck Anne. Kaksi miestä, jotka seisoivat ovella, eivät nähneet siinä mitään huomattavaa — se oli tapahtunut viime viikolla. Mutta sillä kerralla Bismarck Annella oli ollut vielä mahdollisuuksia, nyt oli hän syönyt kielletyn puun hedelmästä ja se tuli hänelle kuoleman synniksi.