»Ettekö aio tapella sitten?» kysyi hän.
»Tapella?» sanoi Billy ihmetellen. »Tapella! Ei tietenkään. Hank ei ryöstä minulta mitään. Hän vain nuuskii joka paikan ja ottaa mitä tarvitsee, mutta antaa maksun joka kerta. Minä olen vain hiljaa ja annan hänen toimia. Minä en koskaan riitele hänen kanssaan, ymmärrättekö. Hän tanssii vain tänne sisään ja tarttuu kynsillään siihen mitä tarvitsee. Minä en tiedä siitä mitään. Minä nukun kuin tukki.»
Hän viittasi merkitsevästi vieraalle.
Alhaalla liikuskelivat rosvot sinne tänne.
»Billy», karjui komentava ääni, »Billy Knapp!»
Hotellin pitäjä näytti hämmästyneeltä.
»Mitä hittoja hän minua huutaa?» kysyi hän viereiseltään vieraalta.
»Billy», huusi ääni taas: »Tule alas heti, senkin siwashi. Minä tahdon puhua kanssasi.
»Hyvä, Hank», vastasi Billy.
Hän meni »huoneeseensa» ja pani vyölleen raskaanpuoleisen vyönsä. Sitten hän laskeutui rappuja alas. Salonki oli valaistu ja täynnä miehiä. Muutamat joivat ja söivät, toiset taas sulloivat eväitä kuljetettavaan kuntoon. Tiskin kulmaan nojaten seisoi pitkä mies poltellen piippuaan. Hän oli notkea, vilkas ja voimakaslihaksinen, tummakasvoinen ja hänen kulmakarvansa yhtyivät omituisesti nenän yläpuolella. Billy astui astui äänettömänä miehen luo.