»Mitä te tarkoitatte?» huusi Charley uhkaavasti.
»Tietenkin sitä, ettei naisihmiselle saa sellaista kieltä käyttää», vastasi vieras lujasti piipittävällä äänellään.
Billy ymmärsi heti yskän ja räjähti hillittömään nauruun.
»Aika poika!» huudahti hän, lyöden käsiään polviin. »Löitpä nyt kirveesi kiveen, Charley.»
Tyttökin nauroi, mutta hillitysti. Hän oli kuitenkin hieman liikutettu, vaikka olikin vasta edellisenä talvena lähtenyt Bismarkista, koska hänen kaltaistaan siellä ei enää kaivattu.
Koska Billy hyväksyi selityksen, niin patriarkka vaikeni.
Puolen yön aikaan heräsivät talon neljä asukasta hirvittävään meteliin ulkopuolella. Vieras nousi, täysissä pukimissa, lavitsaltaan ja kurkisti kapeasta avonaisesta akkunasta. Tusina hevosia oli yhdessä rykelmässä yhden miehen hoitoon jätettyinä, mutta pimeys esti näkemästä tarkemmin. Avonaisesta salongin ovesta virtasi leveä valojuova ja sieltä kuului melua ja saappaitten töminää.
»Se on Black Hank», sanoi Billy hänen kupeella. »Black Hank ja hänen joukkonsa. Hän etsii nokkansa sivu mennyttä postivaunua.»
Black Hank vuoristossa on samassa maineessa kuin Jesse James etelämpänä.
Vieras kävi äkkiä tarmokkaaksi.