Sana "juhla" vaikutti heti seurueeseen. Filip tuli iloiseksi ja Dorry muutti mieltään eikä mennytkään. Musta pullo pantiin juhlallisesti keskelle, ja Hanna tarjosi hymyhuulin leivoksia. Ne olivat pykälälaitaisia kuminaleivoksia ja maistuivat erinomaisen hyviltä. Niitä oli kaksi kullekin, ja kun viimeinen oli syöty, pisti Katy käden taskuunsa ja kaikkien suureksi riemuksi veti sokerit pohjalta — seitsemän pitkää, ruskeata kanelipuikkoa.
"Eikö ole hauskaa?" sanoi hän. "Debby oli hyväntahtoinen tänään ja antoi minun pistää käteni laatikkoon, ja minä otin kaikista pisimmät puikot sieltä. Kuule, Cecy, koska olet vieraanamme, saat sinä juoda pullosta ensiksi." Herkku oli mietoa etikkavettä. Se oli aivan lämmintä, mutta oli miten oli, ylisillä suoraan pullosta juotuna se maistui oikein hyvältä. Sitä paitsi eivät he kutsuneet sitä etikkavedeksi — ei tietystikään! Kukin lapsi antoi ryypylleen eri nimen, joten pullo oli kuin Signor Blitz, josta saattoi kaataa tusinan verran erilaisia juomia. Clover nimitti osaansa "vadelmajuomaksi", Dorry kutsui sitä "inkivääriolueksi", jotavastoin Cecy, joka oli runollinen, otti kolme kulausta "Hydomel-juomaa", jonka hän selitti olevan jotain hyvää ja valmistetun, kuten hän luuli, mehiläisen vahasta. Kun viimeinen pisara oli juotu ja viimeinen kanelipala purtu, järjestyi seurue taaskin kuuntelemaan Filipin runoa —
"Vesipisarat pienet",
jonka hauskan runon hän oli lausunut joka lauantai niin kauas taaksepäin kuin he jaksoivat muistaa. Sen jälkeen sano Katy, että "juhlan" henkinen puoli oli loppunut, ja he ryhtyivät kaikki leikkimään "postivaunua", joka, huolimatta ahtaasta tilasta ja pään alituisesta kattoon iskemisestä, oli niin hauska, että yhteinen "voi, voi!" kuului teekellon kilistessä. Luulen että leivokset ja etikka olivat vieneet heidän ruokahalunsa, sillä ei yhdelläkään ollut nälkä. Izzie-täti hämmästyi suuresti nähdessään, miten välinpitämättömästi Dorry katseli ruokapöytää ja sanoi: "Hyh! ainoastaan luumuja, sokerikakkuja ja vasta paistettuja korppuja! Minä en välitä illallisesta."
"Mikä lasta vaivaa? Hän on varmaankin sairas", sanoi tohtori Carr, mutta Katy selitti:
"Ei, isä; ei hän ole kipeä — meillä on vain ollut juhlat ylisillä."
"Oliko teillä hauskaa?" kysyi isä, ja Izzie-täti huokasi syvään tyytymättömän näköisenä. Ja kaikki lapset vastasivat yhteen ääneen: "Erinomaisen hauskaa!"
VI LUKU
Läheiset ystävät
"Izzie-täti, saanko pyytää Imogen Clarkia meille vieraisille lauantaina?" kysyi Katy yhtäkkiä eräänä iltana.