"Kuka ihmeissä Imogen Clark on? En ole koskaan ennen kuullut sitä nimeä", vastasi täti.
"Oi, suloisin tyttö maailmassa! Hän on ollut rouva Knightin koulussa ainoastaan vähän aikaa, mutta me olemme paraat ystävät. Ja, Izzie-täti, hän on hyvin kaunis. Hänen kätensä ovat lumivalkeat, eikä tuota suuremmat. Hän on vyötäisiltä hoikempi kuin toiset koulutytöt, ja hän on herttainen ja niin kieltäytyvä ja epäitsekäs! Enkä luule, että hänellä on hauskaa kotonaan! Saanko pyytää häntä?"
"Kuinka sinä tiedät hänen olevan herttaisen ja kieltäytyvän, kun olet tuntenut hänet niin vähän aikaa?" kysyi Izzie-täti vastustavalla äänenpainolla.
"Voi, hän kertoo minulle kaikki! Me kävelemme aina yksissä välitunneilla. Tiedän paljon hänestä, ja hän on niin suloinen! Hänen isänsä oli ennen rikas, mutta nyt he ovat köyhiä, ja Imogenin kengät paikattiin viime talvena kaksi kertaa. Minä luulen, että hän on perheen kukkanen. Et voi ajatellakaan, kuinka minä rakastan häntä!" lopetti Katy tunteellisesta.
"Ei, en minä voi", sanoi Izzie-täti. "En ole voinut koskaan, Katy, käsittää sinun äkkipikaisia tuttavuuksiasi, enkä minä soisi sinun kutsuvan tuota Imogenia, vai mikä hänen nimensä olikaan, ennenkuin olen saanut joltakulta tiedustella hänestä."
Katy risti kätensä epätoivoissaan.
"Voi Izzie-täti!" huudahti hän, "Imogen tietää, että tulin sinulta kysymään, ja hän seisoo juuri nyt portilla ja odottaa, mitä sinä sanot. Ole hyvä, salli se vain tällä kertaa! Minua muuten niin hirveästi hävettäisi."
"No niin", sanoi Izzie-täti liikutettuna nähdessään onnettoman ilmeen Katyn kasvoilla, "jos sinä olet häntä jo pyytänyt, ei kai minun kieltoni mitään hyödytä. Mutta muistakin, Katy, tällaista ei saa enää toiste tapahtua. En tahdo, että sinä pidät tapanasi kutsua tyttöjä, ja sitten vasta tulet pyytämään minun lupaani. Isäsi ei tule olemaan tästä ollenkaan mielissään. Hän on hyvin tarkka siitä, kenen kanssa ystävyyttä solmit. Muistahan, millaiseksi rouva Spenser osottautui."
Katy parka! Hänen taipumuksensa ihastua vieraisiin ihmisiin saattoi hänet usein pulaan. Aina siitä asti, kun hän oppi kävelemään ja puhumaan, olivat Katyn "parhaat ystävät" olleet pilan aiheina perheen keskuudessa.
Isä koetti kerran pitää heistä luetteloa, mutta heidän lukunsa kasvoi niin, että hän epätoivoissaan jätti sen. Listalla oli ensiksi pieni irlantilainen tyttö, nimeltään Marianne O'Riley. Marianne asui erään kadun varrella, jota Katy kulki kouluun mennessään. Se ei ollut rouva Knightin koulu, vaan eräs valmistava koulu, jossa Dorry ja Hanna nyt kävivät. Mariannella oli tapana valmistaa voipiiraita äitinsä talon edustalla, ja Katy, joka oli noin viiden vuoden vanha, jäi usein häntä auttamaan. Yhteinen leipominen vei heidät niin lähelle toisiaan, että Katy päätti ottaa Mariannen omaksi pieneksi tytökseen ja kasvattaa hänet jossain turvallisessa piilopaikassa.