Dorry levitti omansa toiselle puolen tulisijaa ja Hanna toiselle. Clover ja Filip asettivat omansa vierekkäin, molempiin säilikön ripoihin.
"Minä panen omani lähelle Katyä, jotta hän näkisi sen ensimäiseksi aamulla", sanoi Elsie kiinnittäen sukkansa sängyn pieleen.
Sitten he kaikki istuutuivat valkean ääreen kirjoittelemaan toivomuksiaan paperilipuille ja katsomaan, paloivatko ne ja kohosivatko uunin piippuun. Jos ne kohosivat, olisi se merkkinä, että Pyhä Klaus saisi ne ja toisi toivotut esineet. [Pyhällä Nikolailla eli Pyhällä Klaulla tarkoitetaan joulupukkia, jonka muutamissa maissa arvellaan tulevan jouluyönä uuninpiipusta sisään ja täyttävän perheen nukkuessa hyvien lasten sukat joululahjoilla sekä poistuvan samaa tietä tiehensä. Suoment. huom.]
Hanna toivoi kelkkaa ja nuken teekalustoa ja "Sveitsiläisen
Robinson-perheen" jatkoa.
Dorryn lipulle oli kirjoitettu:
"Luumukakku, Uusi Raamattu, Harry ja Lucy, Korutähystin,
Kaikellaista, josta Pyhä Klaus pitää."
Kun he olivat kirjoittaneet lippuihinsa, heittivät he ne tuleen. Tuli loimahteli ja paperit hävisivät. Kukaan ei tiennyt miten. Hanna arveli niiden lehahtaneen piipusta ulos, mutta Dorry sanoi, ettei niin ollut käynyt.
Filip heitti paperilippunsa hyvin juhlallisena. Se loimusi hetken, sitten se muuttui tuhaksi.
"Kas, et saa sitä, mitä toivoit, olkoonpa se mitä tahansa!" sanoi
Dorry. "Mitä sinä, Filip, kirjoitit?"
"En mitään", sanoi Filip, "ainoastaan Filip Carr." Lapset huusivat.