"Se on kaunis, ja pidän siitä yhtä paljon", sanoi Katy tyytyväisenä.
"Voi, piiloittakaa, piiloittakaa ne!" huusi hän yhtäkkiä pelästyen, "joku tulee!" Mutta se joku oli ainoastaan isä, joka pisti päänsä ovesta, kun Izzie-täti kädet täynnä kääröjä tepasteli eteisen poikki.
Katy oli iloissaan saadessaan tavata isänsä yksin. Katyllä oli vähän yksityistä asiaa hänelle. Se koski Izzie-tätiä, jolle hänellä ei ollut mitään lahjaa.
"Arvelin että ehkä ostaisit samallaisen kirjan kuin Helena-serkku antoi minulle ja josta Izzie-täti piti niin paljon", sanoi hän. "En varmasti muista sen nimeä. Siinä puhutaan jostakin varjosta. Mutta minä olen jo käyttänyt kaikki rahani."
"Vähät siitä", sanoi tohtori Carr. "Kyllä me järjestämme asian. Oliko se 'Ristin varjo'? Minä ostan sen iltapäivällä."
"Oi kiitos, isä! Koeta saada ruskeakantinen, jos mahdollista, sillä
Helena-serkun antamassa kirjassa on sellaiset kannet. Ja ethän sano
Izzie-tädille, ethän?"
"Koetan muistaa ruskeat kannet ja kaiken", sanoi isä väännellen kasvojaan hullunkurisesti. Hänestä oli hauskaa nähdä, että Katy oli jälleen huvitettu jostakin.
Nämä miellyttävät salaisuudet pitivät Katyn ajatukset niin toiminnassa, että hän tuskin ehti ihmettelemään lasten poissaoloa. He näet tavallisesti juoksivat hänen huoneeseensa vähän väliä, mutta kolmeen päivään heitä ei ollut näkynyt ollenkaan. Illallisen jälkeen he kuitenkin tulivat joukolla hyvin iloisen näköisinä, ja aivankuin heillä kaikilla olisi ollut hyvin hauskaa.
"Sinä et tiedä, mitä me olemme tehneet", alkoi Filip.
"Hs, Filip!" sanoi Clover varoittavalla äänellä. Sitten hän jakoi sukat, jotka hänellä olivat kädessään. Ja kukin alkoi ripustaa niitä.