Izzie-täti asteli huoneesta vaieten. Kun hän tuli takaisin, oli hänellä pieni käärö kädessään.
"Katy, en tiedä, mitä lahjoittaisin sinulle", sanoi hän, "sillä Helena lähettää sinulle niin paljon esineitä, ettei sinulta näytä puuttuvan mitään. Sentähden ajattelin antaa tämän sinulle, ja saat itse valita. Mutta jos sinua haluttaa antaa lapsille lahjoja, niin ehkä mieluimmin otat sen nyt." Näin sanoen Izzie-täti laski vuoteelle uudenuutukaisen viiden dollarin setelin.
"Voi kuinka hyvä sinä olet!" huudahti Katy punastuen mielihyvästä. Ja tosiaankin, Izzie-täti näytti tulleen ihmeellisen hyväksi viime aikoina. Ehkä Katy oli osannut tarttua hänen sileään koskettimeensa.
Omistaen nyt seitsemän ja neljänneksen dollaria Katyllä oli varaa olla hyvin antelias. Hän selitti Izzie-tädille tarkoin, millaisen kirjoitusalustan tuli olla.
"Ei sen tarvitse olla hyvin iso", sanoi Katy, "mutta siinä tulee olla sininen samettivuori, ja mustepullossa hopeinen kaula kansineen. Ja ole hyvä, osta paperia ja kuoria sekä hyvin sievä kynänvarsi. Alustassa pitää olla myös lukko ja avain. Izzie-täti, älä unohda sitä."
"Enhän toki. Mitä muuta?"
"Tahtoisin että kelkka olisi vihreä", jatkoi Katy, "ja että sillä olisi hauska nimi. 'Pilvenpiirtäjä' olisi hyvä, jos semmoisen voisi saada. Hanna näki kerran kelkan, jonka nimi oli 'Pilvenpiirtäjä', ja hänestä se oli erinomainen. Täti, jos rahaa jää kylliksi jälelle, ostaisitko puolestani kauniin kirjan Dorrylle ja toisen Cecylle ja hopeisen sormustimen Marylle. Hänen entinen sormustimensa on reikiä täynnä. Oh! ja vähän namusia. Ja jotakin Debbylle ja Bridgetille — jokin pieni esine, ymmärräthän? Luulen että siinä on jo kaikki!"
Onko koskaan kuultu seitsemällä ja neljänneksellä dollaria saatavan niin paljon? Izzie-täti oli varmaankin noita, kun hän sai rahat riittämään. Mutta ne riittivät, ja seuraavana päivänä kaikki aarteet saapuivat. Kuinka Katyä huvittikaan nuorien aukominen!
Kaikki oli niinkuin pitikin!
"Ei ollut 'Pilvenpiirtäjää'", sanoi Izzie-täti, "joten ostin sen sijaan 'Lumiauran'."