"Mutta kaiketi he unohtivat sen", sanoi hän sitten.
Vähän myöhemmin tulivat isä ja Izzie-täti huoneeseen, ja he täyttivät sukat. Kukin esine tuotiin Katylle vuoteeseen, että hän saisi järjestää ne mielensä mukaan.
Terä täytettiin karamelleilla ja appelsiineilla. Sitten pantiin kaikenmuotoiset ja -suuruiset kääröt, jotka olivat sidotut silkkinauhoilla valkeaan paperiin, ja varustettiin nimilipuilla.
"Mikä se on?" kysyi tohtori Carr Izzie-tädin sulloessa pitkää kääröä
Cloverin sukkaan.
"Kynsiharja", vastasi Izzie-täti, "Clover tarvitsee uuden."
Kuinka isä ja Katy nauroivatkaan! "En luule että Pyhällä Klaulla on koskaan ennen ollut kynsiharjaa antimiensa joukossa", sanoi tohtori Carr.
"Hän on hyvin likainen vanha herra", huomautti Izzie-täti ilkeästi.
Kirjoitusalusta ja kelkka olivat liian isot sopiakseen sukkaan, joten ne käärittiin paperiin ja ripustettiin toisten tavarain alle. Kello oli jo kymmenen, ennenkuin kaikki oli järjestetty ja isä ja Izzie-täti poistuneet. Katy makasi pitkän aikaa katsellen sukanvarsien ihmeellistä muotoa, kun ne riippuivat tulen valossa. Sitten hän nukahti.
Tuntui vain minuutti kuluneen, kun joku koskettamalla herätti hänet. Ja katso, oli jo päivä, ja siinähän oli Filip yöpaidassaan kiipeämässä Katyn vuoteeseen suutelemaan häntä! Toiset lapset puoleksi puettuina tanssivat ympäri huonetta sukat käsissään.
"Hauskaa joulua! Hauskaa joulua!" huusivat he. "Oi, Katy, niin kauniita, kauniita tavaroita!"