"Minäpä menen kertomaan Izzie-tädille, miksi sinä minua nimität", sanoi hän nousten suuttuneena.
Mutta Clover, joka oli rauhantekijäksi syntynyt, tarttui hänen käsivarteensa, ja Cloverin hyväilyt ja pyynnöt lohduttivat häntä niin paljon, että hän vihdoinkin lupasi olla menemättä, varsinkin kun toiset olivat jo aivan totisia ja lupasivat olla nauramatta.
"Katy, nyt on sinun vuorosi", sanoi Cecy, "kerro meille mikä sinusta tulee aikuiseksi tultuasi."
"Minä en tiedä, mitä minusta tulee", vastasi Katy heidän yläpuoleltaan, "tietystikin kaunis ja hyvä, jos mahdollista, mutta ei niin hyvä kuin sinusta, Cecy, sillä olisihan hauskaa joskus ratsastella nuorten herrojen kanssa. Minä tahtoisin omistaa ison talon ja komean puutarhan, ja sinne te kaikki tulisitte asumaan kanssani. Me leikkisimme puutarhassa, ja jos Dorry tahtoisi, saisi hän vaikka viidesti päivässä kalkkunaa. Ja meillä olisi sukanparsimiskone ja toinen kone, jolla siistittäisiin laatikot, emmekä me koskaan ompelisi tai kutoisi sukkia emmekä tekisi mitään muutakaan vastenmielistä. Semmoinen minä tahtoisin olla. Mutta nyt minä kerron, mitä aion tehdä."
"Eikö se ole aivan sama asia?" kysyi Cecy.
"Eihän toki", toisti Katy, "aivan eri asia, sillä näettehän, minä aion tehdä jotain suuremmoista. En vielä tiedä mitä, mutta kun olen kasvanut isoksi, minä kyllä keksin tehtäväni."
Katy parka sanoi aina: "Kun olen kasvanut isoksi", unohtaen kuinka isoksi hän jo oli kasvanut.
"Ehkä", jatkoi hän, "soudellessani pelastan hukkuvia, kuten satukirjassa mainittu tyttö, tai ehkä rupean sairaanhoitajaksi niinkuin neiti Nightingale tahi ratsastan valkealla hevosella ristijoukkueen edessä puettuna sota-asuun ja rautakypärään ja kannan pyhää lippua, tai ellen tee sitä, maalaan tauluja, laulan ja veist — veist — mitä se nyt onkaan? — ymmärräthän — valmistan marmorikuvia. Vaikka mikä olisi, täytyy tehdä jotain. Kun Izzie-täti näkee sen ja lukee minusta lehdissä, sanoo hän: 'Lapsi kulta, kyllähän sen tiesin, että hänestä tulisi perheemme kunnia!' Ihmiset sanovat hyvin usein jälkeenpäin, että he sen 'kyllä tiesivät'", päätteli Katy viisaasti.
"Voi, Katy, kuinka kaunista siitä tuleekaan!" sanoi Clover ristien kätensä. Clover uskoi Katya kuin raamattua.
"Minä en usko sanomalehtien olevan niin typeriä, että ne kirjoittaisivat mitään sinusta, Katy Carr", säesti Elsie kostonhaluisesti.