"Hyvä", sanoi Clover, "aloita sinä. Mitä aiot sinä tehdä?"
"Minä aion saada mustan silkkipuvun, punertavia ruusuja hattuuni ja pitkän valkoisen harsohuivin", sanoi Cecy. "Minä tahdon olla aivan Minerva Clarkin näköinen! Aion olla myöskin hyvin hyvä, yhtä hyvä kuin neiti Bedell, mutta paljon kauniimpi. Kaikki nuoret miehet tahtoisivat minut mukaansa ratsastamaan, mutta en ole huomaavinani heitä, sillä ymmärrättehän, minä opetan pyhäkoulussa ja käyn sairaita tervehtimässä. Ja eräänä päivänä, kun olen kumartuneena vanhan vaimon vieressä ja syötän hänelle viinimarjahilloa, tulee sinne joku runoilija ja näkee minut, ja hän menee kotiinsa ja sepittää minusta runon", päätteli Cecy voitonriemuisena.
"Hyh!" sanoi Clover, "en usko että se olisi ollenkaan hauskaa. Minusta tulee kaunis nainen — koko maailman kaunein nainen! Minä aion asua keltaisessa linnassa, jonka edustalla on keltaiset pilarit ja kulmikas laite katolla, kuten Sawyerin herrasväellä on. Siellä on minun lapsillani leikkitupa. Siellä on myöskin ikkunapeili, josta voi katsella ulos. Minun jokapäiväinen pukuni on kullasta ja hopeasta, ja sormissani on timanttisormuksia, ja vyölläni on valkoinen silkkiesiliina, kun pyyhin pölyjä tai toimitan muuta likaista työtä. Takapihan keskellä on lammikollinen hajuvettä, ja milloin tarvitsen sitä, pistän vain pullon sinne. Ja minä en opeta pyhäkoulussa kuten Cecy, sillä minulla ei ole siihen halua, vaan menen joka sunnuntai portille seisomaan, ja kun Cecyn oppilaat kotia mennessään kulkevat ohitseni, kaadan hajuvettä heidän nenäliinoilleen."
"Minä aion ihan samaa", huudahti Elsie, jonka mielikuvituksen tämä loistava kuvaus sytytti, "minun lammikkoni on vain suurempi. Minä aion myöskin olla paljon kauniimpi", lisäsi hän.
"Sitä sinä et voi", sanoi Katy oksaltaan. "Cloverista tulee maailman kaunein nainen."
"Mutta minusta tulee vieläkin kauniimpi kuin kaikkein kaunein", intti pikku Elsie parka, "ja minä tahdon myöskin tulla isoksi ja tahdon tietää kaikkien salaisuudet. Ja sitten kaikki ovat minulle ystävällisiä, eivätkä pakene ja piilottaudu, eikä silloin ole mitään postilaatikoita eikä mitään muuta ikävää."
"Hanna, mikä sinusta tulee?" kysyi Clover haluten vaihtaa keskusteluaihetta, sillä Elsien ääni alkoi käydä surulliseksi.
Mutta Hannalla ei ollut selviä tulevaisuudentuumia. Hän naureskeli vain ja puristeli Dorryn käsivartta lujasti, siinä kaikki. Dorry puolestaan oli hyvin selvillä asioistaan.
"Minulla pitää olla kalkkunapaistia jokikinen päivä", selitteli hän, "ja kokkarevanukasta; se ei saa olla keittämällä valmistettua, vaan paistettua, ymmärräthän, kuori ruskean kiiltävää päältä ja paljon kastiketta sen kanssa. Ja minä kasvan niin isoksi, ettei kenenkään sovi sanoa: 'Kolme annosta pienelle pojalle on kylliksi'."
"Hyi, Dorry, oletpa sinä koko porsas", huudahti Katy, jolla aikaa lapset nauraen kirkuivat. Dorry oli hyvin loukkaantunut.