"Helena-serkku lähetti sen. Se on sitä varten, että soittaisit sillä, kun tahdot jonkun meistä luoksesi", selitti Elsie.
Yhä vain yllätyksiä. Tuolin toiseen käsinojaan oli kiinnitetty kaunis kirja. Se oli "Avara, avara Mailma", — ja siinä oli Katyn nimi ja sanat "rakastavalta Cecyltäsi." Siinä oli vielä iso pussillinen kuivattuja kirsikoita rouva Hallilta. Rouva Hallin kirsikat olivat lasten mielestä erinomaisen hyviä.
"Kuinka erinomaisen kaunista kaikki on!" sanoi Katy kyynelöiden kiitollisuudesta.
Se oli hauska joulu. Lapset sanoivat, että se oli paras kaikista tähänastisista joulujuhlista. Ja vaikkei Katy saattanut sanoa samaa, nautti hänkin siitä ja oli iloinen.
Monta viikkoa kului, ennenkuin hän kykeni käyttämään uutta tuoliaan, mutta kun hän kerran tottui siihen, oli se hyvin mukava. Izzie-täti puki hänet aamuisin, laski tuolin selkämyksen vuoteen tasalle, ja sitten hyvin hellävaroen ja vähitellen veti hänet vuoteesta tuolille. Tuolilla pyöräileminen huoneen poikki tuotti aina tuskaa, mutta viehättävää oli istua ikkunan ääressä ja katsella pilviä, ohikulkevia ihmisiä sekä lasten lumessa leikkimistä. Kuinka viehättävää se on, ymmärtävät ainoastaan ne, jotka Katyn tavoin ovat olleet vuoteenomina puoli vuotta kertaakaan kurkistamatta ulkopuoliseen maailmaan. Päivä päivältä hän kävi iloisemmaksi ja pirteämmäksi.
"Kuinka iloinen Pyhä Klaus olikaan tänä vuonna!" sattui hän sanomaan eräänä päivänä jutellessaan Cecyn kanssa. "Toivon että joku muukin pyhimys tulisi meille vierailemaan. Mutta en tunne muita kuin Helena-serkun, ja hän ei kykene."
"Onhan Pyhä Valentin", esitti Cecy.
"Tosiaankin. Mikä onnellinen ajatus!" huudahti Katy taputellen käsiään. "Oi, Cecy, keksikäämme jotain hullunkurista Valentinin-päiväksi! Erinomainen ajatus juolahti juuri mieleeni."
Niin molemmat tytöt keskustelivat kauan yhdessä salaperäisesti. Mistä — sen saamme kuulla tuonnempana.
Valentinin-päivä [12 p. helmikuuta. Meidän laskiaistamme muistuttava ilojuhla, jolloin nuoret lähettävät toisilleen leikillisiä kirjeitä ja viettävät päivät muutoinkin leikkien ja iloiten. Suoment. huom.] oli eräänä perjantaina. Kun lapset tulivat torstai-iltapäivällä koulusta kotiin, tuli Izzie-täti heitä vastaan heidän suureksi hämmästyksekseen ja sanoi, että Cecy oli tulossa heille teelle, ja heidän oli kaikkien mentävä yläkertaan siistimään itseään.