Dorryn lahja, ikävä sanoakseni, oli iso punaisen keltainen hämähäkki, joka hyrisi vimmatusti, kun siihen kiinnitettyä lankaa kosketettiin.
"Minun ei olisi annettu ostaa sitä", sanoi hän, "mutta minä ostin!
Arvelin että se huvittaisi sinua. Katy, huvittaako se sinua?"
"Huvittaa toki", sanoi Katy nauraen ja iskien silmää, kun Dorry heilutti hämähäkkiä edestakaisin hänen edessään.
"Sinä näet saatat leikkiä sillä, kun me emme ole täällä ja sinä olet yksin", huomautti Dorry sangen tyytyväisenä.
"Mutta sinä et huomaa, millä puu seisoo", sanoi Clover.
Se oli hyvin eriskummallinen tuoli, jossa oli pitkä, täytetty jalkarahiin ulottuva selkänoja.
"Se on isän lahja", sanoi Clover, "katso, sen saattaa laskea taaksepäin, niin että se on kuin vuode. Ja isä sanoi, että sinä sangen pian voit levätä siinä ikkunan ääressä, josta näet meidän leikkivän."
"Niinkö todellakin?" sanoi Katy epäillen. Häneen koski vieläkin kovin, kun häntä vain liikuteltiin.
"Ja katso, mitä on kiinnitetty tuolin käsinojaan", sanoi Elsie.
Se oli pieni hopeakello, jonka varteen oli kaiverrettu "Katy."