"Minulle!" huudahti Clover hyvin hämmästyneenä. Sitten hän sulki oven ja toi kirjeen pöydälle.
"Kuinka hullunkurista!" huudahti hän katsellessaan kirjekuorta, joka oli vaaleanvihreä. Se sisälsi jotakin kovaa. Clover mursi sinetin. Sieltä pisti esille samettinen neulatyyny, joka oli apilaanlehden muotoinen, ja vihreällä silkillä kierretty rautalangan pätkä muodosti hennon lehtivarren. Tyynyyn kiinnitetyllä paperilipulla oli seuraavat säkeistöt:
"Ihailijansa ruusuill' on
Ja liljoill', orvokeilla.
Mutt' Apilas [= Clover] mun kukkain on,
Mi tuoksuu pientareilla.
On Apilas mun kukkani,
Tuo kaino, vaatimaton,
Se tyydyttää mun haluni,
Sen sulous sanomaton.
Kun perhot lentää ruusuistaan
Ja uinuu kukkametsiin,
Mä mehiläinen kelpo oon
Ja Apilaani etsin."
Tämä oli Cloverin ensimäinen Valentin-kirje. Hän oli aivan lumottuna.
"Kukahan kumma sen on lähettänyt?" huudahti hän.
Mutta ennenkuin kukaan vastasi, koputettiin toisen kerran kovasti ovelle, ja kaikki säpsähtivät. Siellä oli Bridget taaskin toisen kirjeen kanssa!
"Neiti Elsie, tällä kertaa se on teille", sanoi hän mutistellen suutaan.
Kaikki lapset ryntäsivät paikalle, ja kuori avattiin silmänräpäyksessä. Sisäpuolella oli pieni norsunluinen sinetti, jossa oli "Elsie" vanhoilla englantilaisilla kirjaimilla ja seuraava runo: