Niili oli mitä oivallisimpana väylänä Gordonin pikku höyryalukselle. Mutta Niili voi nostattaa ylipääsemättömiä esteitäkin kulkijan tielle. Sillä sadekauden jälkeen tulvii Valkoinen Niili yli äyräittensä ja muodostaa selvittämättömän sokkelon haarautumia, järviä ja lampia. Laajoja maa-aloja on veden alla. Kaislat ja papyrusruo'ot kasvavat läpitunkemattomina tiheikköinä, joiden välissä vapaa väylä on useinkin soukka kuin kuurna. Isompien kasvien juuria irtautuu pohjamudasta, ja varsien ja liejun ohella kokartuu niistä jättiläismoisia paakkuja, joita veden paino työntelee pohjoista kohti. Kapeissa aukoissa tai äkkikäänteissä ajautuvat ne kiinni, ja uusia kasvullisuussaarelmia takeltuu niihin. Ne juuttuvat tulpiksi keskelle virran juoksua, ja näiden luonnollisten patojen niskaan muodostaa virta järviä. Sellaisia ajelehtivan, kiinnittyneen ja lahoavan kasvullisuuden päiviä sanotaan "seddiksi", ja mitä enemmän on satanut, sitä suurempina röykkiöinä ajautuu seddiä alas virtaa. Vihdoin pehmenee se ja myötää veden painolle, ja silloin on Niili taas kulkukelpoinen.
Hiljalleen soluu Gordon pikku aluksellaan ylös virtaa. Hän tunkeutuu yhä syvemmälle maailmaan, joka on hänelle tuntematon, ja hänen ympärillään kuohuu troopillinen Afrika. Neljän päivän matkan jälkeen sivuutti höyryalus pikku saaren. Siellä asui luolassaan muuan dervishi eli kerjäläismunkki Mohammed Ahmed, ja hänestä kymmenen vuotta jälkeenpäin koitui Gordonin tuho.
Huhtikuun puolivälissä päätyy Gordon seuralaisineen Gondokoroon, pikku paikkaan, josta meidän päivinämme kulkee Sudanin ja Brittiläisen Itä-Afrikan raja. Ja niin alkoi Gordon hallita päiväntasaaja-maakunnan kenraalikuvernöörinä. Ne egyptiläiset sotamiehet, joita oli varusväkenä täällä ja parissa muussa paikassa Niilin varrella, pakotettiin omavaltaisesta rosvoelämästään auran kurkeen ja viljelystöihin; kaikki ulottuville sattuneet orjienmetsästäjät siepattiin kiinni ja orjat vapautettiin; Gordon auttoi köyhiä, suojeli turvattomia ja lähetti durransiemeniä nälkäisille.
Helle oli hirveä, ja pilvinä vainosivat hyttyset Gordonia ja hänen esikuntaansa. Vielä tukalammaksi kävi asema syyskuussa, kun tihkusade muutti koko seudun lammikoiksi. Näistä nousi murhaavia kuumehuuruja. Kuukauden kuluttua oli Gordonin kahdeksasta upseerista seitsemän kuollut kuumeeseen, mutta itse työskenteli hän uupumattomana toimessaan ja kirjotti päiväkirjaansa: "Jos Jumala suo, niin saan paljon aikaan tässä maassa".
Pian oivalsi hän, että hänen maakuntansa parhaat seudut olivat suurten järvien tienoilla etelässä. Mutta päiväntasaajan-maakunta oli liian etäällä Egyptistä. Sehän ikäänkuin riippui äärettömän pitkässä langassa, Niilissä, ja isoimmalta järveltä, Viktoria Njansalta, oli linnun tietä 350 penikulman taival Kairoon. Sitä lyhyempi oli matka Mombasaan itäiselle rannikolle. Gordon neuvoi kediviä vallottamaan Mombasan ja avauttamaan tien Viktoria Njansalle. Sitte kävisi helpommaksi vastustaa orjakauppaa. Salamoivin sanoin kuvaili hän kirjeissään, millainen tila vallitsi Sudanissa, ja kedivin tietoon sateli totuuksia, jollaisia tämä ei ollut konsanaan kuullut matelevilta pashoiltaan. Gordon tahtoi nyt ensin avata höyrylaivayhteyksiä järvien kanssa, ja hänen maakuntaansa lähetettiin joukko aluksia, jotka voitiin hajottaa osiin.
Vasten tahtoaan täytyi Gordonin raivata tietä itselleen asevoiminkin, milloin mustat heimot eivät käsittäneet tunkeutujan tarkotuksia. Mutta hänen oikeudentuntonsa ja suopeutensa tuotti hänelle vähitellen Afrikan villien keskuudessa saman ihmeellisen vaikutusvallan kuin kymmentä vuotta aikaisemmin kiinalaisten parissa. Kaikenlaisten vastuksien ja vaivojen jälkeen saavutti hän viimein Niilin järvistä pohjoisimman, Albert Njansan, ja höyryaluksen kuljettaminen tälle ulapalle oli jo itsessään urotyö. Viktoria Njansalle ei hänen onnistunut tunkeutua, sillä järvien välisen maan hallitsija oli päättänyt tehdä ankaraa tenää kaikkia häiritsijöitä vastaan, olivatpa ne valkoihoisia tai arabialaisia.
Kolme vuotta työskentelee Gordon siten ylä-Niilin varrella päiväntasaajan läheisyydessä. Seuraavina kolmena vuonna tapaamme hänet Sudanin erämaissa, pohjoisemmaksi siirtyneenä. Hän on nyt koko egyptiläisen Sudanin kenraalikuvernööri, ja Kartum on hänen pääkaupunkinsa. Koko maa oli kuohumistilassa. Kedivi oli käynyt onnetonta sotaa kristityn Abessinian kuningasta vastaan, ja muhamettilaiset Kordofanin ja Dar-furin valtakunnat läntisessä Sudanissa nousivat kapinaan Egyptiä vastaan. Siellä kuljeskeli puolivillejä beduiniheimoja aavikoitten yli; siellä oli joillakuilla pahimmilla orjakauppiailla tyyssijansa.
Kuumimpana vuodenaikana v. 1877 ajeli Gordon, "valkoinen pasha", koko maan nopeimmalla dromedarilla pitkin erämaita, ilmestyen paikasta toiseen uskomattoman nopeasti. Kedivin nimessä jaellen käskyjään tarkasteli hän vartioasemia, asetteli pieniä aseellisia osastoja tärkeihin kohtiin ja katkaisi toisin paikoin polkuja, jotka johtivat kaivoille, tällä tavoin pakottaakseen kapinallisia heimoja alistumaan. Rautaisella ankaruudella lannisti hän niiden päällikköjen vallan, jotka vielä harjottivat orjakauppaa. Hän vapautti joukottain mustia vankeja ja harjaannutti heistä sotamiehiä, sillä hän tarvitsi väkeä — hänen omat soturinsa olivat pelkkiä Egyptin ja Syrian perkkeitä. Kourallinen miehiä mukanaan tähtäsi hän aina iskunsa vihollisen heikoimpiin kohtiin, ja sentähden voitti hän aina. Neljässä kuukaudessa oli hän kukistanut kapinan ja nujertanut orjakauppiasten vallan. Että hän melkein yksinään asettuneena kokonaisia kansoja ja heimoja vastaan alisti läntisen Sudanin, se tuntuu ihmetyöltä. Hänellä oli vain muutamia satoja miehiä, mutta hänen suunnaton nopeutensa ja kaikkialla saapuville ilmestymisensä saivat väestön siihen käsitykseen, että hänellä oli armeijoja käytettävänään. Järkähtämättömällä tyyneydellään ja käskevällä sävyllään lamautti hän kaikki vehkeilyt.
Sitte kun Gordon oli puhdistanut orjakaravaaneista ja kapinoitsijoista koko läntisen Sudanin, oli enää jäljellä Dara eteläisessä Dar-furissa. Sinne olivat mahtavimmat orjakuninkaat keräytyneet vastarintaan. Kuin salama iski Gordon eräänä päivänä keskelle heidän telttileiriään. He olisivat helposti voineet tuhota hänet — hänhän se tärveli heidän kauppansa "mustalla norsunluulla". Silmää räväyttämättä käyskenteli hän heidän telttiensä keskellä, ja he eivät uskaltaneet kajota häneen. Ja kun hänen omat joukkonsa olivat saapuneet, kutsui hän kaikki päälliköt telttiinsä ja esitti heille ehtonsa. Heidän piti luopua aseistaan ja kadota, kukin kotiinsa. Ja he tottelivat yksi erältään ja läksivät äänettöminä tiehensä.
Kartumista käsin hallitsee sitte Gordon jälleen suurta valtakuntaansa, laatien uusia suunnitelmia alueensa olojen parantamiseksi ja suunnaten väsymättömiä iskuja orjakauppaa vastaan. Vuoden vaihteessa kuohuu taas levottomuus kaikilla tahoilla. Bahr Gasalin maakunnassa, jonka sisäosista valuu useita virtoja Valkoiseen Niiliin, on kapina puhjennut, ja Abessinia uhkaa sodalla.