Englantilainen valta on Pohjois-Amerikassa ikäänkuin pingotettu kahden kultakaivoksen väliin. Äärimäisessä idässä on New Foundland, jonka matalikoille kylmä napavirta tuo vuosittain suunnattomat määrät hylkeitä, turskia, lohia, silliä ja hummereita; pyynnissä työskentelee runsaasti viisikymmentätuhatta kalastajaa. Lännen etäisimmällä kulmalla taasen on Klondike itään Alaskan maakunnasta, joka jo aikaisemmin tuotti tavattomia rikkauksia turkiksilla, hylkeenpyynnillä ja lohenkalastuksella, mutta tuli vähitellen yhä huomatummaksi maan poveenkin kätketyistä aarteista. Aivan sanoin kuvaamaton on se kiihko, joka valtasi koko Pohjois-Amerikan ja ulottui kauvas muuallekin, kun "Excelsior"-laiva heinäkuussa v. 1897 toi Seattleen Tyynenmeren rannikolle ensimäisen kultalastin Klondikesta! Oli löytynyt erinomaisen rikas uusi kulta-alue, ja muutamia suomalaisiakin oli niiden miekkosten joukossa, jotka selkä köyryssä kantoivat kultahietasäkkinsä laivasta maihin, alueen ensimäisinä penkojina. Ihmiset syöksyivät Jukon-virran varsille ihan päättöminä, rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset, tuhansittain sortuen säännöttömien yhteiskuntien rosvoelämään ja Pohjolan ylen ankaran talven hirveihin kärsimyksiin; pakkanen painuu usein 55 asteeseen. Maan kamara on ainiaan jäässä; kullan etsimiseksi on sitä sulatettava nuotioilla. Vähitellen ovat olot järjestyneet, kulta-alueille on kohonnut komeita kaupunkeja, ja vuotuinen kullantuotanto on noussut puoleenkintoista sataan miljoonaan. Maanmiehiämme on runsaasti työskennellyt kullanetsijöinä sikäläisessä jylhässä luonnossa, sitkeydellään keräten suuriakin omaisuuksia. Kanadassa on paljon suomalaisia, työskennellen Canadian Pacific-radan töissä, kulta-, vaski-, kivihiili- y.m. kaivoksissa, metsätöissä ja maanviljelijöinä. Kauniilla Vancouverin saarella Tyynessä valtameressä ovat Nanaimo ja Wellington huomattavia suomalaisten asuttamia kivihiilikaivos-kaupunkeja; Vancouverin ja edellämainitun Seattlen kaupungin välillä on Malcolm-saari, joka muutamia vuosia takaperin herätti omituista huomiota Suomesta käsin perustettuna sosialistisena "Malkosaaren" siirtolana. Keskellä Länsi-Kanadan aavoja preirioita on New Finlandin (Uuden Suomen) maanviljelys-asutus; Kanadan hallitus edistääkin maanviljelijäin lisääntymistä erittäin suotuisilla ehdoilla. Idempänä ovat etupäässä pohjanmaalaiset kansoittaneet Copper Cliffin vaskikaivos-kaupunkia. Mutta maanmiehiämme asuu pitkin koko Kanadaa, lukeutuen Yhdysvaltain suomalaisiin, mistään valtiollisesta rajasta välittämättä.
Yhdysvaltain varsinaiset suomalaisvaltiot sijaitsevat pohjoisvaltioiden keskellä — Michigan ja Minnesota. Edellisessä ovat rauta- ja vaskikaivannot, jälkimäisessä rautakaivannot ja maanviljelys etupäässä kiinnittäneet kansalaisiamme. Laajin suomalaisalue Michiganissa on valtion pohjoiseen pistäytyvä Superior-järven saartama niemimaa; sen jatkoa on suomalaisten keskuudessa kuuluisa "Kuparisaari", joka on maailman huomattavimpia raudan ja vasken tuottajia. Siellä ovat Amerikan suomalaisten suurimmat ja vanhimmat pesäpaikat. Calumetin ja Hancockin kaupungeissa suomalaiset elelevät miltei kuin kotimaassaan; heitä on kumpaisessakin enemmän kuin keskulaisessa Suomen kaupungissa. Liikemaailma on siellä suureksi osaksi suomalaisten käsissä, ja paljon on heitä kaikenlaisissa viroissakin sekä muissa luottamustoimissa. Sekä Kuparisaarella että muualla Michiganissa on runsaasti suomalaisia yhdyskuntia. Uusimpia näistä on Kaleva, jossa nykyään ilmestyy Yhdysvaltain johtava suomalainen sanomalehti.
Länteen kulkiessamme on ennen Minnesotaa edessämme pieni Wisconsin, missä suomalaisilla on m.m. Uuden Suomen ja Uuden Savon hiljaiset maanviljelyspaikat hallussaan. Minnesota on aivan erityisesti miellyttänyt kaikkiakin skandinavialaisia, ja nämä ovat paljon vaikuttaneet valtion hallinnossakin. Suomalaisten suuri lukumäärä on myös saanut aikaan, että maanmiehemme ovat vähitellen kohonneet yhä huomattavammaksi ainekseksi Minnesotassa. Valtiossa on nykyään seutuja, joita samotessaan helposti luulisi olevansa Suomessa, kun asukkaat ovat säilyttäneet kaikki kotoiset tapansa. Sellaista tienoota on New York Millsin ympäristö. Tässä kauppalassa ilmestyy Yhdysvaltain suomalaisten vanhin sanomalehti. Paikkakunta on niin supi suomalaista, että toiskielisetkin oppivat suomea. Postimestari saattaa olla nimeltään Otto Osto tai Etulieri ja puhua selvää Kuusamon murretta, mutta syntyään ovat Austin ja Ed O'Leary irlantilaisia. Eräällä toisella suurella suomalaisseudulla, Hannassa Wyomingin valtiossa, oli "Iso-Kalle Härmästä" — neekeri; häntä surtiin kuin omaa kansalaista suomalaisten keskuudessa, kun hän noin 100 suomalaisen kanssa sai surmansa kaivosräjähdyksessä — jollaiset tapaukset alituiseen uhkaavat tätä kansalaisillamme yleistä ammattia.
Minnesotassa ovat myöskin metsätyöt yleisenä tulolähteenä ja etenkin rautakaivokset. Valtion koillisosa on mitä rikkainta rauta-ainetta, jolle on äkkiä kohonnut monia suuria kaupunkeja suomalaisten pesäpaikoiksi, kuten Virginia ja Ely. Cokato ja Nurmijärvi ovat New York Millsin ympäristön lisäksi varakasta ja väkirikasta suomalaista maanviljelysaluetta. Tässä valtiossa ovat meidän suurmiehemmekin edustettuina nimillään: Lönnrot, Runeberg ja Dopelius (sic!) ovat edistyviä kauppaloita. Viimeksimainitun nimen oikokirjotus muistuttaa erästä kummallista dakotalaista nimeä: kuka aavistaisi, että Snoma Etelä-Dakotassa on aiottu kuulumaan Suomi, vaikka pääpostihallitus Washingtonissa luki anojain käsialan väärin! Minnesotan länsipuolella leviävät Pohjois- ja Etelä-Dakotan ruohoaavikot, jotka Montanan valtiossa — lännempänä — muuttuvat kunnaiseksi maisemaksi. Täällä menestyivät aikoinaan parhaiten biisonihärkien eli puhvelien miljoonalaumat. Nyt on tämä voimakas elukka hävinnyt sukupuuttoon, lukuunottamatta joitakuita pieniä suojeltuja laumoja Yellowstonen kansallispuistossa ja Texasissa. Maan alkuperäisinä asukkaina ovat ne hävinneet valkoihoisten tieltä, niinkuin intiaanit ovat espanjalaisten löytöretkeilijäin päivistä asti vähentyneet viidestä miljoonasta 270.000:een. Pohjois-Dakotan maanviljelyspaikoista ovat monet suomalaisia, jotkut nimeltäänkin, kuten Pelto ja Savo. Etelä-Dakotassa ja siihen rajottuvassa Wyomingin valtiossa on Mustien Kumpujen vuoristo, jonka kaupungeissa on suuria ja edistyneitä suomalaisia siirtokuntia, kuten Lead ja Terraville. Niiden kaivoksista saadaan mitä moninaisimpia metalleja. Montana, Pohjois-Dakotan länsipuolella, on Yhdysvaltain vaskirikkain valtio; kultaa ja hopeaa saadaan sieltä myös runsaasti, jotapaitsi kivihiilikerrokset ovat mitä tuottoisimpia. Monia huomattavia asutuksia on tässäkin valtiossa, johtuen sikäläisen kultakuumeen ensi päivistäkin asti. Viime aikoina on pieni Idahon valtio Montanan länsipuolella tullut tunnetuksi samanlaisena kaivosalueena ja koonnut maanmiehiämme moniksi uusiksi siirtokunniksi.
Wyomingin valtion kulmasta Montanan etelärajalla on Yellowstonen kansallispuisto erotettu neliömäiseksi rauhotetuksi alueeksi, joka tarjoaa monia Amerikan ihmeellisimpiä nähtävyyksiä. Siitä on kirjotettu kokonaisia teoksia. Siellä on nelisentuhatta kuumaa lähdettä ja satakunta geisiriä, kiehuvaa suihkulähdettä, laakson syvemmissä osissa Kalliovuorten harjanteiden välillä. Muuan niistä syöksee vetensä lähes sadan metrin korkeuteen, toisen suihku kohoaa täsmälleen tunnin väliajoin. Puistossa on monia muita luonnonihmeitä, ja sen rauhotettujen eläinten joukossa on majavakin saanut turvapaikan.
Kalliovuoristo kohoaa länteen tultaessa näkyviin vaaleansinisenä seinänä, joka mitä mahtavampana vuoristojonona jatkuu Pohjois-Amerikan pohjoisosasta Etelä-Amerikan alimpaan kärkeen asti, jälkimäisessä Andien nimellä. Sen länsipuolelle jää peräti hedelmällinen kaistale Tyynenmeren rannikkoa, Yhdysvaltain valtioista Kalifornia, Oregon ja Washington. Ensiksimainitussa kasvaa Sierra Nevadan rinteillä kaksi havupuulajia, joita sanotaan mammutpuiksi, syystä että ne ovat kasvikunnan jättiläisiä, niinkuin mammutit olivat eläinkunnan. Muuan tällainen jättiläinen oli 144 metriä korkea ja tyveltään 35 metriä ympärimitaten. Nämä puut saavuttavat monen tuhannen vuoden iän, mutta lopullinen häviö uhkaa jo niitäkin; ne ovat viimeisiä jäännöksiä menneestä kehityskaudesta.
Kalliovuoriston petoeläimistä on harmaakarhu isoin. Kovin vaarallinen ei sekään ole ja joka tapauksessa on se mainettansa parempi. Jos sen vain annetaan olla rauhassa, ei se tee vahinkoa ainoallekaan ihmiselle, ja ahdistettaessa se melkein aina pötkii pakoon. Mutta jos sitä haavotetaan lyhyeltä matkalta, voi se sydäntyä julmaan kostoon, ja se on kotiseutunsa voimakkain eläin. Se on meikäläistä mesikämmentä kookkaampi, saattaa kasvaa puolenkolmatta metrin mittaiseksi, mutta on muuten elämäntavoiltaan samanlainen.
Lounaisvaltioissa ja Meksikossa ovat peljättyjä petoeläimiä jaguaari ja puma, jotka ovat tavallisempia Etelä-Amerikassa. Niitä esiintyy metsänlaidoissa ja korkeassa preirieheinikossa, missä hurjat ratsastajat karauttavat niiden perään, pyydystävät niitä suopungeilla ja laahaavat hevostensa perässä, kunnes ne kuristuvat. Jaguaari elelee myös mielellään tiheiköissä virtojen rannoilla ja nevoilla. Se pysyttelee maassa, mutta ketterä ja rohkea puma ajaa saalistaan puissakin. Molemmat ovat verenhimoisia rosvoja, mutta jaguaari on isompi, väkevämpi ja villimpi. Se ei koskaan tule oikein kesyksi, synnynnäisestä salakavaluudestaan ei se pääse; puma sitävastoin on hyvinkin kesytettävissä.
Puma ei milloinkaan hätyyttele ihmistä, mutta jaguaaria tulee hänen varoa. Molemmat ovat paimenten vihollisia, mutta kun puma ei raatele lammasta isompia kotieläimiä, hyökkää jaguaari myöskin hevosen, muulin ja nautaeläimen kimppuun. Jaguaari metsästelee ainoastaan aamusarastuksessa tai iltahämärässä taikka kuutamolla, puma yksinomaan illalla ja yöllä. Edellinen on viekas ja kärsivällinen pyydystäjä. Se ryömii väijyksiin niinkuin kissa ja vaanii tiheikön kätköstä hellittämättömästi uhriaan. Ihmeteltävän notkeasti ja äänettömästi hiipii se yhä lähemmä, ja ollessaan varma menestyksestä tekee se hyppäyksensä, repäisee antilopilta, lampaalta tai vesisialta kurkun ja laahaa saaliinsa pensastoon. Hevosesta se ahmii minkä jaksaa ja poistuu sitte syrjäiseen paikkaan nukkumaan, palatakseen myöhemmin haaskalle.
Kalliovuoriston pääselänne kulkee Kalifornian itäpuolella Koloradon valtion läpi. Tämä valtio on ehdottomasti maailman kaikkein merkillisimpiä seutuja. Aivan ainoa laatuaan on Kolorado-virran suuremmoinen rotko-uoma eli canjon. Tämä virta, joka laskee vetensä Kalifornian lahteen, saa monia sivujokia Kalliovuorten saderikkailta vuoriseuduilta. Mutta kun kokoontunut joki Utahin valtiosta joutuu Arizonaan, juoksee se kuivan ja sadeköyhän ylätasangon halki, missä sen vesi on uurtautunut vuorikalkin läpi lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kerrokset ovat vaakasuoraan päällekkäin, ja koko kerrostumasarja on paljastunut veden ikuisesti hivuttavan voiman avulla, jota sora ja vierinkivet ovat lisänneet. Tämä työ on jatkunut sen aikakauden alusta saakka, jota maapallon kehityshistoriassa nimitetään plioseni-ajaksi, ja siitä lasketaan kuluneen miljoonia vuosia. Ja kuitenkin on tämä ajanjakso, pliosenikaudesta meidän päiviimme, geologisesti puhuen vain mitätön askel verrattuna suurempien geologisten kehityskausien pituuteen. Tämä rotko-uoma on runsaasti kolmekymmentä penikulmaa pitkä ja 7-18 kilometriä leveä. Katselijalle se esittää mitä ihmeellisimpiä näkyjä.