Keväisin paisuu tämä jättiläisvirta järveksi, joka siunauksestaan ottaa silloin aimo veron ihmisiltä. Valtainen, ruskeansamea vesipaljous puhkoo silloin usein uomansa äkillisiä käänteitä ja muodostelee oikoteitä niiden kapeiden kannasten poikki. Siten aiheutuneita haittoja on helppo kuvailla mielessään. Tuollaisessa mutkassa sijainnut kaupunki saattaa yhtäkkiä joutua penikulman päähän rannasta. Toisessa on asukkailla milloin hyvänsä hukkumisen vaara tarjolla tulvan aikana. Rautatiesilta voi aavistamattomasti joutua riippumaan kuivan maan yli, samalla kun virta on kappaleen matkan päässä pyyhkäissyt tieltään ratavallin kiskoineen. Insinööreillä on paljon vaivaa oikullisen kevättulvan torjumisessa kaikin inhimillisin apukeinoin, ja kuitenkin tuottaa Mississippi joka vuosi kamalaa tuhoa ja aiheuttaa rantojen omistajille suuria vahinkoja esim. hukuttamalla karjaa.
S:t Louisissa asuu melkoinen määrä suomalaisia m.m. palvelustyttöinä, mutta yleensä on suomalaisasutus kaikissa etelävaltioissa hyvin hajallista; viime aikoina on kuitenkin Alabamaan saatu siirtymään yhä runsaammin maanmiehiämme maanviljelijöiksi. Varsinainen suomalaisvyöhyke ulottuu Yhdysvalloissa Massachusettsin, New Yorkin ja Pennsylvanian valtioiden kohdalta idässä aina yhtä leveänä Washingtonin, Oregonin ja Kalifornian valtioihin Tyynenmeren rannikolle. Pennsylvanian läntinen rajanaapuri Ohio — koko unionin huomattavimpia — on jo varhain suonut vakinaisia asuinsijoja suomalaisille, etenkin Erie-järven rannalla, missä ennen muita Ashtabula Harbor on hyvinkin suomalainen kaupunki; kansalaisemme saavat siellä elantonsa etupäässä suuremmoisista lastaustöistä. Seurakunnalliset olot ja yhdistysriennot ovat niillä tienoin hyvin edistyneet suomalaisten keskuudessa.
Pennsylvanian rajan yli länteen päin Ohion ja Indianan valtioiden halki kiitäessämme näemme sekä pohjoisessa että etelässä mittaamattomia lakeuksia, joilla viljellään maissia, vehnää, kauraa ja tupakkaa. Maissivainiot ovat kuitenkin tavallisimpia, ja korkeakortisina ja paksutähkäisinä ne näyttävät varsin juhlallisilta. Indianassa on vain pieniä suomalaispaikkoja, eikä suuria Illinoisissakaan, jonne joudumme pitkin Michigan-järven rantaa, sinisen ulapan jäädessä pohjoispuolelle, ja piankin päädymme Chicagoon, amerikalaisen jättiläisedistyksen perikuvalliseen näytteeseen.
Chicagossa on maailman suurimmat teräs- ja rautamarkkinat. Pohjoispuolella sijaitsevien järvien ympäristöllä on suunnattomia tukkimetsiä, ja puutavarakaupassakin on Chicago maapallon ensimäinen kaupunki. Kuuluisia ovat niinikään sikäläiset suuret teurastuslaitokset, joihin vuosittain viedään miljoonia nautaeläimiä, sikoja ja lampaita. Suuremmoinen onkin Chicagon liha- ja viljakauppa. Entiseen aikaan oli tällä paikalla pieni intiaanikylä; nyt on Chicagossa runsaasti kaksi miljoonaa asukasta, ja se on maailman viides kaupunki. Liikevaihto nousee neljääntoista miljaardiin markkaan vuodessa. Mutta kaupungin varjopuolista mainittakoon, että Chicago ei tyydy vähempään kuin seitsemääntuhanteen kapakkaan ja maksaa kuusisataa miljoonaa markkaa vuosittain oluesta ja väkijuomista. Elämä onkin kuin rosvopesässä, kaupungin hallinto on viheliäinen, eikä turvallisuus kaduilla ole kehuttava. Mutta paljon tehdään kansanvalistuksenkin hyväksi. Kaupungissa on kansanpuistoja, kisakenttiä ja kirjastoja, vieläpä lastenkirjastojakin, joissa kuhisee lueskelevia pienokaisia.
Lähinnä Tukholmaa on Chicago suurin ruotsalainen kaupunki; ruotsalaisilla on siellä omia esikaupunkikortteleita, missä ei kuule kaduilla puhuttavan muuta kuin ruotsia. Se on skandinavialaisten siirtolaisten varsinainen keskus. Mutta suomalaiset eivät ole tässäkään suurkaupungissa ottaneet viihtyäkseen. Hajallaan asuu heitä siellä kuitenkin melkoinen joukko, hyvissä varoissakin. Sensijaan on Illinoisin pikkukaupungeissa monia tunnettuja suomalaissiirtoloita, joissa henkiset riennot menestyvät.
16. Suuressa Lännessä.
Idän valtioista olemme siirtyneet Lännen puolelle. Kulkutiet koskettavat Kanadaa, jonka suunnattomista havupuumetsistä sadat höyrylaivat kuljettavat puutavaraa Chicagoon. Kanada on Intian jälkeen Britannian kallisarvoisin siirtomaa. Ihmisistä ei se kylläkään ole rikas: asukkaita on ainoastaan 5.400.000, vaikka se on alaltaan yhtä suuri kuin koko Europa ja kuin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Idästä länteen leviää maa niin pitkälti, että se on mitaltaan neljännes maapallon ympäryksestä, mutta vaikka varsinkin pohjoiset, kylmät osat ovat harvaan asuttuja, ovat sen luonnolliset rikkaudet tavattomana tulolähteenä. Vainiot, vuoret, metsät ja vesi suovat suuremmoisen sadon. Yksistään viljaa lähetetään Kanadasta 750 milj. markan arvosta vuodessa.
Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla on Erie-järven itäpäässä muuan maailman ihmeitä ja Pohjois-Amerikan kuuluisin nähtävyys. Erie-järvi laskee Ontarioon, joka on sata metriä alempana, ja jokseenkin puolitiessä näiden järvien välillä syöksyy vesipaljous äkillisen kynnyksen yli ja sinkoutuu pauhaten syvyyteen. Tämä 900 metriä leveä kynnys on valtainen kalkkikivikerros, jonka alla vuorilaji on hauraampaa liuskakiveä. Liuskakiven hivuminen tapahtuu nopeammin kuin kovan kalkkikiven, joka senvuoksi riippuu kuin ulkonevana pöydänsyrjänä. Kun altakovertuminen on kehittynyt niin pitkälle, että kalkkikivi ei enää kykene kestämään vesipaljouden painoa, murtuu tuolloin tällöin lohkareita irti kalkkikivireunasta ja sortuu huumaavalla pauhulla syvyyteen. Siten hivuttaa putous aikojen kuluessa kynnystä, ja Niagara siirtyy senvuoksi ylöspäin Erie-järveä kohti. Mutta kilometrin taipaleeseen lasketaan sentään kuluvan kaksikymmentätuhatta vuotta.
Kosken jumu kuuluu kuuden penikulman päähän, ja lähemmäksi tullessaan näkee suuria hyrskepilviä kohoavan kuilusta, joka on viisikymmentä metriä putouksen kynnyksen alapuolella. Suuremmoisuudessa voittaa Niagaran ainoastaan Viktoria-putous Sambesissa. Ihminen tuntee itsensä vähäpätöiseksi ja ahdistuneeksi, kun uskaltautuu kosken ylä- ja alapuolelle rakennetuille silloille katselemaan, miten nuo kahdeksantuhatta kuutiometriä vettä sekunnissa äänettömästi kuin öljy soluvat kynnyksen yli, seuraavassa silmänräpäyksessä musertuakseen hyrskeeksi ja vaahdoksi ukkosenkaltaisella jyrinällä. Monet uskalikot ovat menettäneet henkensä yrittäessään laskea alas Niagaraa, mutta kerran on se onnistunut eräälle, joka teki matkan vankassa pieluksilla sisustetussa tynnyrissä. Nuorallatanssija Blondin teki aikoinaan ihmeellisiä matkoja Niagaran poikki teräslankaköydellä, joka oli pingotettu rannasta rantaan.
Niagaran alapuolella virtaa vesi Ontarioon vastapäätä Torontoa, Kanadan isointa kaupunkia. Sitte juoksee se pois järven koilliskolkasta, muodostaen kiemurtelevia vesiteitä "Tuhanneksi saareksi" nimitetyssä saarisikermässä. S:t Lorenso-nimisenä jatkuu senjälkeen virta milloin kaitana ja koskisena, milloin suvannoiksi laajeten. Suuren Montrealin kaupungin kohdalla alkaa sen tyyni alijuoksu, ja Quebecin alapuolella levenee virta kuin metsästäjän torveksi. Se jäätyy joka vuosi, ja jää on paikotellen niin vahvaa, että sille voidaan asettaa rautatiekiskoja raskaiden tavarajunien kuljettamiseksi. Mutta keväisin, jäidenlähdön aikana, on virran naapuruus vaarallinen, ja toisinaan pusertuu suuria jäävuoria Montrealin alavampien osien yli. — Edellä on mainittu Kanadan kolme tärkeintä kaupunkia, mutta siirtomaan pääkaupungin kunnia-aseman on saanut pikku Ottawa.