Jo syksyllä lähetettiin Ruotsista apua, ja ruokavaroja asetettiin sellaisille paikoille, missä arveltiin Andréen mahdollisesti käyvän. Eräs retkikunta tutki suuren osan siperialaista jäämerenrannikkoa ja alotti De Longin ja hänen tovereittensa silloin tyhjistä haudoista. Professori Nathorst luuli, että Andrée ja hänen toverinsa olivat joutuneet Itä-Grönlantiin, missä he olisivat voineet kauvan elää myskihärillä. Hän varusti senvuoksi "Antarktik"-laivan ja tutki rannikon läpikotaisin. Andréeta hän ei löytänyt, mutta hän toi kotiin erinomaisia karttoja, kokoelmia ja havaintoja.
Niin kuluivat kuukaudet ja vuodet. Silloin tällöin nousi uusi huhu ja herätti uinuvan jännityksen uudelleen henkiin.
Mutta minne olivat ne kolmetoista poijua joutuneet, ja missä olivat ne kolmekymmentä kyyhkystä?
Poijuista löytyi parin vuoden kuluttua viisi. Kolme oli rikkoutunutta, ja niistä puuttui putket kirjeineen. Kahdessa oli kirjelmä, ja ne olivat kulkeutuneet pitkät matkat virran mukana meren yli. Toinen löytyi Norjan pohjoisrannikolta, toinen Islannista. Ne oli heitetty pallosta k:lo 10 ja k:lo 11 samana päivänä, jona Andrée oli noussut ilmaan, ja kirjelaput antoivat lyhyitä tietoja suunnasta, paikasta, johon poiju oli heitetty, ja matkalaisten tilasta. Kello kymmenen kulkivat he koillista kohti, kaikki meni hyvin; he leijailivat irtojään yläpuolella, "ilma ihana, mieliala erinomainen". Kello yksitoista olivat he kuusisataa metriä merenpinnan yläpuolella, "kaikki hyvin".
Ainoastaan yksi kyyhkynen tavattiin. Sen löysi jo neljä päivää ilmaannousun jälkeen eräs norjalainen valaanpyyntilaiva. Ja merkillisintä sen tiedonannossa oli se, että Andrée oli kirjottanut sen heinäkuun 13. p:nä kello puoli yksi päivällä. Pallo oli silloin leijunut ilmassa neljäkymmentäkuusi tuntia ja pysynyt ylhäällä kauvemmin kuin mikään muu ilmalaiva. Pienessä kokoonkäärityssä silkkipaperissa oli luettavana m.m.: "Kaikki hyvin pallossa. Tämä on kolmas kyyhkysposti. Andrée". Pallo oli silloin Huippuvuorten pohjoispuolella, mutta ajautui hyvää vauhtia itäkaakkoon.
Sen hetken jälkeen ei tiedetä mitään "Kotkan" kohtalosta eikä kai tulla tietämäänkään.
Vielä kaksi vuorokautta ilmaannousun jälkeen oli kaikki hyvin pallossa, ja matkailijoilla ei ollut mitään syytä pelkoon lähimmän tulevaisuuden suhteen. Kenties he ovat leijuneet ympäri, milloin pohjoista, milloin etelää kohti useita päiviä. Pallon kantovoima vähentyi kuitenkin päivä päivältä, ja viimein ei "Kotka" enää jaksanut kantaa taakkaansa. Silloin heidän täytyi painua alas. Missä se on tapahtunut ja miten, sitä ei voi tietää.
Jos he laskeutuivat ahtojäälle navan läheisyyteen, Beringin salmen taholle, oli heidän asemansa melkein toivoton, kun ruokavarat eivät voineet riittää pitkään jäävaellukseen.
Luultavimpana pidetään, että pallo kulkeutui meren eteläiseen osaan Frans Josefin maan ja Kuolan niemimaan välille. Pallo on väljennyt vähitellen ja painunut yhä alemma. Kaikki köydet on katkaistu sen keventämiseksi. Kaikki painolasti on heitetty ulos. Siten on pallo leijunut vielä muutaman tunnin, kenties päivän. Mutta sitten se on taas vajonnut, ja tummanvihreä meri on ammottanut heidän allaan. Silloin on viimeiset poijut uhrattu, ja kaikki, mitä ilman on voitu tulla toimeen, on heitetty pois. Pallo on kohonnut hetkeksi, mutta sitte jälleen laskenut, avutonna ajelehtaen pienimmänkin tuulenhengen mukana. Audrée oli mies, joka ei lannistunut vaaran hetkenä. Hän ja hänen toverinsa taistelivat urheasti viimeiseen asti.
Jos tuuli on käynyt vanhan maailman pohjoisrannikolle päin, olisi heillä ollut toivoa saada piankin ihmisten apua. Silloin ovat he saattaneet syytää mereen melkoisen osan ruokavaroja ja paljon muuta. Jäljellä olleet kyyhkyset voitiin laskea vapauteen ja niiden häkit heittää alas. Kenties matkalaiset kuitenkin vajosivat eivätkä nähneet missään maata. Silloin on lopulta ollut kysymys elämästä ja kuolemasta. Gondooli on laahannut vettä kuin kelkka, heittelehtinyt sinne ja tänne ja saanut töytäyksen jokaiselta aallonharjalta. Silloin ovat he kiivenneet ylös kantorenkaaseen ja irrottaneet gondoolin. Sellaisen kevennyksen jälkeen on "Kotka" noussut viimeiseen lentoonsa. Kenties he ylemmässä ilmakerroksessa tapasivat tuulen, joka ajoi heidät taas merelle. Tuollaisessa tilanteessa on kysymys ainoastaan joistakuista tunneista, sillä sitte kun pallo on saavuttanut suurimman korkeutensa, painuu se jokseenkin nopeasti. Kun he seuraavalla kerralla olivat alhaalla vesirajassa, ei ollut mitään muuta kuin kantorengas irrotettavana.