Kanunaveneestä, joka oli tuonut heidät sinne, komennettiin miehistö maihin repimään ilmapallorakennusta, jolloin käytettiin monia huolellisia varokeinoja pallon vahingoittumisen estämiseksi. Kaikista valmistuksista suoriudutaan viimein, Andrée kiittää auttajiansa, ristii pallonsa "Kotkaksi" ja jättää kiireiset jäähyväiset kullekin. Hän hyppää ylös gondoolin kannelle, jonne hänen molemmat kumppaninsa Strindberg ja Fränkel ovat jo asettuneet isänmaan lipun suojaan. Pidäkepunnuksien nuorat katkaistaan yhtaikaa, ja "Kotka" kohoaa majesteetillisesti pesästään.
Laahus- ja painolastiköysien siukuessa vettä myöten ja kyntäessä leveätä vakoa meren pintaan, leijuu "Kotka" koilliseen päin yli Hollantilaisniemen. Sitä ennen laskeutuu se kerran arveluttavasti, kenties ylhäältäpäin vaikuttavan tuulen painamana. Gondooli ihan koskettaa laineitakin, mutta poukkoaa jälleen ylös. Yhdeksän hietasäkkiä on heitettävä yli laidan, jotta "Kotka" suoriutuu tuulen alapuolella kohoavista kallioista. Kaksisataa kiloa painolastia meni siten hukkaan. Pahinta oli kuitenkin, että hyvin suuri osa laahusköysiä oli mennyt poikki ylösnoustessa. Siinäkin menetettiin puoli tonnia painolastia.
Koko se suunnitelma, johon Andrée oli perustanut matkansa, oli siten kumoutunut. Hänellä ei enää ollut kunnollista laahuskiinnikettä maanpinnalla, hän leijui irrallisessa ilmapallossa, tahdottomasti seuraten oikullisia tuulia.
"Kotka" nousikin noin seitsemänsataa metriä korkealle. Hetkisen oli se pilven peitossa, mutta tuli jälleen näkyviin. Tunnin kuluttua hävisi se ikuisiksi ajoiksi kalliosaarten taakse koilliseen ja meni suureen yksinäisyyteen.
Hiljaisina ja vakavina läksivät ruotsalaiset "Svensksund"-laivalle ja matkustivat kotiaan.
Miten jännittyneenä odottikaan koko maailma uutisia Andréesta, ja kuinka sähkölennättimet toimivatkaan, kun tuli tietoon, että hän oli kohonnut ilmaan ja hävinnyt pohjoiseen! Tuskin oli koko maailmassa sanomalehteä, joka ei olisi sisältänyt palstamäärin kuvauksia tästä uhkarohkeasta lennosta. Ja kaikkialla ihmeteltiin, miten siinä käynee. Koetettiin laskea, kuinka kauvas etelätuulta saattoi riittää ja missä pallo todennäköisimmin tulisi taas näkyviin. Siinä kunnossa, missä "Kotka" oli noussut, ei arveltu sen voivan pysyä ilmassa pitempään kuin korkeintaan kaksi viikkoa. Mutta siinä ajassa ehtisi se kulkea suunnattomia matkoja, ja milloin hyvänsä saattoi se tulla näkyviin asutuilla seuduilla. Valaanpyytäjiä ja kalastajia oli parastaikaa liikkeellä pohjoisilla vesillä. Ja jännitys kohosi sitä mukaa kuin päivät kuluivat. Ei välitetty enää pohjoisnavasta. Mihin ikinä pallo laskeutuisikin, olisi se suorittanut merkillisimmän purjehduksen, mistä ihmiset olivat koskaan kuulleet puhuttavan.
Tuskin oli kahta viikkoa kulunut, kun jo ensimäiset huhut kiersivät lihavin kirjaimin maailman sanomalehdistön palstoilla. Heinäkuun 17. p:nä oli eräs hollantilainen nähnyt pallon kelluvan Vienanmerellä. Asiaa tutkittaessa saatiin selville, että se oli luultavasti ollut vain kuollut ja pöhöttynyt valas, minkä hollantilainen oli nähnyt.
Sitten ihan sateli huhuja joka puolelta. Grönlannin länsirannikolla oli kuultu pyssynlaukauksia mereltä. Selvästi oli siellä Andrée tovereineen jäälautalla ajelehtamassa etelään aivan kuin "Polariksen" miehistö. Kun laivoihin syyspimeällä kuultiin jäälokkien, kiislojen tai ruokkien kirkunaa, heti oli Andrée siellä purjekangaskanootissaan tuuliajolla ja huusi apua.
Ja kuinka moni pohjoisnavan naapureista olikaan omin silmin nähnyt pallon! Kaukana sisä-Siperiassa olisivat venäläiset turkiskauppiaat ja talonpojat voineet mennä valalle, että he näkivät pallon leijailevan sen tai sen kylän yli. Etäisessä idässä oli maanpakolaisten saarella Sahalinilla "Kotka" hiljaa ja salaperäisenä leijunut alastomien kallioiden yli.
Pohjois-Amerikan intiaanit olivat nähneet pallon. Toiset olivat tietävinään, että Andrée oleksi Klondikessa ja oli lähettänyt kirjeitä sieltä. Kerrottiinpa, että pallo oli eräänä päivänä viilettänyt yli Brittiläisen Columbian. Kanadassa olivat eskimot nähneet muutamia valkoihoisia miehiä, joilla oli ruokavaransa isossa kummallisessa vehkeessä. Toiset olivat nähneet näkyjä ja tiesivät, että Andrée ja hänen toverinsa olivat pudonneet mereen ja hukkuneet — he olivat itse nähneet, miten se tapahtui. Toiset taas vakuuttivat, että Andrée oli vielä elossa, mutta tarvitsi pikaista apua.