"Mitähän tietä ne nyt koettavat saada minut kulkemaan?"
"Arvatenkin samaa kuin silloinkin, Ladakiin vievää."
Hopeakolikot helisivät läkkirasioissa heidän noustessa satulaan ja karauttaessa laaksoa alaspäin, jonka jälkeen me, nyt kahdeksantoista komean jakin onnelliset omistajat, vaivaloisesti kapusimme ylös sille pienelle, mutta jyrkälle solakynnykselle, jonka satula kohosi leirimme n:o 77 yläpuolelle. Etelään päin avautui laaja näköala sivuharjujen yli, joita leveät laaksot erottivat toisistaan. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin ankara lumituisku ajoi meidät sieltä. Kylmästä kohmettuneina ratsastimme alas tasaiselle maalle.
Joulukuun 4. päivänä jätimme taaskin yhden muulin jälkeemme. Maa oli lumiverhon peittämä, ja ratsastaminen pakkasella kauheata; jääpuikkoja syntyi viiksiini, ja oikea jalkani vallan turtoutui. Satamääriä antiloopeja ja kiangeja kävi laitumella tiemme vasemmalla puolella; koirat törmäsivät niiden kimppuun, mutta palasivat pian häntä koipien välissä takaisin, kun ne eivät hievahtaneet paikaltaan. Ihmisiä ei näkynyt; me uskoimme, että varsinainen vastarinta tapahtuisi vasta Bogtsang-tsangpossa, siis juuri siellä, missä minut viime kerrallakin pakotettiin kääntymään länttä kohti.
Mutta ei edes Bogtsang-tsangpossakaan, jonka seuraavana päivänä saavutimme ja sivuutimme, näyttäytynyt mitään epäiltävää. Rauhoituimme jälleen ja lepäsimme täällä vielä joulukuun 6. päivänä, 4,767 metrin korkeudessa. Riisi- ja maissivarastomme olivat loppuun syödyt, ainoastaan minua varten oli vielä sen verran jäljellä, että joka aamu ja ilta sain tuoreen valkoleipäkakkuni. Mutta toiset saivat elää yksinomaan lampaanlihasta, niin että päivittäin kului siihen vähintään yksi lammas.
Juuri kun Tundup Sonam kahden muun miehen kera palasi tähystelymatkalta, jonka saaliina toivat meille kuusi lihavata lammasta, näimme taaskin kuusi miestä jalkaisin saapuvan leiriimme. Suurvisiirimme Muhamed Isan täytyi ensin ottaa heidät vastaan, ennen kuin heidät saatettiin minun tyköni. Mutta heidän päämiehensä esitteli itse itsensä:
"Minä olen tämän seudun gova (piiripäällikkö) ja olen pohjoisesta saanut sanan, että te olette matkalla etelään. Viisi vuotta sitten te kuljitte tästä ohitse 25 kameelilla. Minä tulen nyt kysymään teiltä, mikä on nimenne, montako palvelijaa ja kuormajuhtaa teillä on ja minne yritätte."
"Miksi teette nämä kysymykset?"
"Siksi että minun pitää antaa teistä tietoa Naktsangin kuvernöörille; muuten hän leikkaa kaulani poikki!"
Hän sai haluamansa tiedot, ja jatkoi sitte: