Hän viritti valon.
Tarkastellessaan kirjekuorta hätkähti hän.
Tämän käsialan olisi hän tuntenut vaikka tuhansien joukosta. Kirje oli
Thomas Buschilta.
Hän avasi kuoren ja luki:
Herra Salapoliisi!
Sallikaa minun onnitella Teitä hyvin suunnitellun ja toimeenpannun kaappauksen johdosta! Sensijaan täytyy minun ikäväkseni tunnustaa, etten voi lausua samaa kiitosta oppilaistanne poliiseista, jotka eivät tunnu olevan perillä nyrkkeilytaidon alkeellisimmistakaan tempuista. Sitäpaitsi haluaisin neuvoa Teitä. Kun ensi kerran aiotte ryhtyä taisteluun Thomas Buschia vastaan, on Teidän välttämättä hankittava paremmat käsiraudat, sillä ne, jotka minulla tänä aamuna oli kunnia ottaa vastaan lahjaksi Teiltä, eivät, anteeksi suoruuteni, kelpaa mihinkään. Sentähden lähetänkin ne Teille poliisin mukana takaisin. En halua pahastuttaa Teitä, herra salapoliisi, kertomalla lähemmin paostani, sillä se voisi kiihdyttää Teidän luullakseni ennestäänkin hiukan järkkynyttä hermostoanne ja sitäpaitsi lienette päässyt siitä täyteen selvyyteen jo ennenkuin poliisitkaan ehtivät siitä Teille ilmoittaa. Jos olisitte ollut vähemmän ylimielinen, olisin ehken vieläkin vankinanne, mutta — "ylpeys käy lankeemuksen edellä", herra salapoliisi! Voin kertoa teille edelleen, että tätä kirjoittaessani olen jo kaukana Kristianiasta. Kuten minulla jo oli kunnia ilmoittaa Teille, herra salapoliisi, eivät poliisinne ole mielestäni kyllin valppaita, ja ilman erikoisempia vaikeuksia pääsinkin lähtemään Kristianiasta etelään menevässä pikajunassa. Arvelen olevan syytä nuhdella poliiseja leväperäisyydestä.
Kuten ymmärtänette, herra salapoliisi, olen nyt poissa ulottuviltanne. En luule kannattavan sähköittää vangitsemismääräystäni maailman ääriin, sillä olen matkoillani tehnyt sen masentavan huomion, että poliisi on jokseenkin yhtä typerä joka palkassa. En luule lähitulevaisuudessa palaavani Kristianiaan, etenkin koska terveyteni kaipaa lauhkeampaa ilmastoa.
Muistanette, herra salapoliisi, varoittaneenne minua halveksimasta poliisia. Käskitte minun muistaa, että poliisi oli kuitenkin kyennyt kiinnittämään käsiraudat ranteisiini.
Hyvä, herra salapoliisi. Muistan sen kyllä!
Toivottavasti tapaamme vielä joskus, ja silloin saatte huomata, ettei muistini petä!