"Niin."
"Sitä enemmän on meillä syytä olettaa, että sama henkilö on koko ajan ollut toimessa. Huomasitteko katsoa kuinka tummakasvoinen mies oli puettu?"
"En, sitä en ehtinyt nähdä."
"Me voimme siis täydellä syyllä olettaa, että rikoksen on tehnyt ainoastaan yksi henkilö. Se helpottaa suuresti työtämme. Olkaa hyvä ja jatkakaa. Kuinka paljon luulette kellon suunnilleen olleen saadessanne iskun?"
"Luulen sen olleen kymmenen tienoilla. Koska ikkunoiden kierrekaihtimet olivat puoleksi alasvedetyt, vallitsi huoneessa hämärä, joka esti minua tarkkaan huomaamasta huoneen sisustusta. Sitäpaitsi pyörryinkin heti iskun saatuani, joten voi sattua, etten nyt heti muistakaan kaikkea näkemääni. Tapahtumastahan on nyt jo aikaa kaksi päivää."
"Kaksi päivää", huudahti salapoliisi kummastuneena, "miksi ette ilmoittanut tapauksesta poliisille aikaisemmin?"
"Siksi, etten voinut. Tullessani tajuihini tuntui pääni hirveän raskaalta. Istuin hetken tuolillani voimatta liikuttaa jäsentäkään, ja koetin muistutella, mitä oli tapahtunut. Ensin petti muistini, mutta äkkiä selveni minulle kaikki, ja minä hypähdin tuoliltani, juoksin ikkunalle ja vedin kierrekaihtimet ylös. Ulkona oli jo hieman pimeämpi, mutta, kuten tiedätte, eivät kesäyöt täällä kovin pimeitä olekaan. Liikenteestä kaduilla voin päättää kellon olleen kahdentoista tienoilla. Olin siis laskujeni mukaan ollut tajuttomana noin puolitoista tuntia.
"Ensimmäiseksi kiintyi huomioni siihen, että olin yksin huoneessa. Tartuin suureen, raskaaseen maljakkoon, joka oli pöydällä, käyttääkseni sitä aseena, jos päälleni hyökättäisiin uudelleen.
"Maljakko kädessä astuin nopeasti toiseen huoneeseen. Ovi oli raollaan.
Sielläkään ei ollut ketään, olin siis yksin koko huoneustossa.
"'Mutta missä on moottori', ajattelin. Olinhan selvästi kuullut sen surinan ja tuntenut bentsiinin hajua. Ei jälkeäkään moottorista! Näyttipä vielä siltä kuin huoneessa ei olisi koskaan moottoria ollutkaan. Huone oli nähtävästi ruokasali, ja sangen hienosti kalustettu. Pöydällä oli kahvipannu ja kaksi kuppia. Kaikki tuntui minusta yhä arvoituksellisemmalta ja suunnaton kauhu valtasi minut. Ainoa ajatukseni oli päästä pois tästä salaperäisestä huoneesta. Tunnustelin ovea, joka johti eteiseen. Se oli lukittu.