"Juoksin takaisin huoneeseen, jossa olin pyörtynyt. Ja nyt huomasin jotain, jota en aikaisemmin hämmennyksessäni ollut pannut merkille. Nojatuolin vieressä seisoi pieni, soikea salonkipöytä. Pöydällä oli suuri, keltainen kirjekuori. Vaistoni sanoi, että se oli tarkoitettu minulle. Tartuin kirjekuoreen ja aivan oikein, se oli todellakin osoitettu minulle."
"Ja mitä löysitte kirjekuoresta?" kysyi salapoliisi innokkaasti.
Vastauksen asemesta otti mies taskustaan suuren, keltaisen kirjekuoren, ja ojensi sen salapoliisille.
"Kas tässä, olkaa hyvä ja katsokaa itse!"
Salapoliisi veti kirjekuoresta esiin kaksi paperia.
Toinen oli aivan uusi viidenkymmenenkruunun seteli ja toinen oli kirje.
Asbjörn Krag luki kirjeen ääneen. Se kuului seuraavasti:
Jos haluatte välttää kostoani, niin menkää heti kotiinne, jossa teitä odotetaan. Jos kerrotte kenellekään viimeyön tapahtumista, ei henkenne ole penninkään arvoinen.
"Hm, ei mitään allekirjoitusta", sanoi salapoliisi.
"Olipa se kova uhkaus", lisäsi hän hetken kuluttua.