"Muistin yht'äkkiä vielä erään seikan, joka on myöskin ehken jossain yhteydessä seikkailujeni kanssa", vastasi mies. "Ollessani matkalla tänne poliisiasemalle, oli eräs pyöräilijä vähällä ajaa minut kumoon. Katsokaapas vain housujani, niissä on kyllä vielä jälkiä yhteentörmäyksestä."
"No, mutta millä tavalla luulette tämän olevan yhteydessä seikkailujenne kanssa?"
"Kylläpä vain, hän käyttäytyi niin kummallisesti."
"Kuka hän?"
"Polkupyöräilijä. Hän hypähti alas pyörältään ja pyysi kohteliaasti minulta anteeksi. Ja koska minä yleensä olen vähän liiankin hyväntahtoinen tämäntapaisissa tilanteissa, sanoin vain:
"'Oh, ei tee mitään. Vahinko ei tule kello kaulassa', mutta silloin sanoi polkupyöräilijä tarttuen käsivarteeni omituisen vakavasti:
"'Tämä oli paha enne. Teidän olisi parasta kääntyä — itsenne tähden!'
"Ja samassa lähti hän taas liikkeelle."
"Sepä saakelia", huudahti salapoliisi kiivaasti. "Minkänäköinen oli mies?"
"Hän oli pitkähkö, vaaleaverinen, punapartainen."