"Ja silmät?"
"Ei", vastasi Boman hymyillen ymmärtäväisesti. "Ne eivät olleet mustat, vaan aivan vaaleansiniset."
III
SE ON HÄN.
"Vaaleansiniset silmät, siinä tapauksessa ei se ollut hän", sanoi salapoliisi.
"Ei", vastasi mies, "sillä hänen mustat, kylmät silmänsä tuntisin vaikka tuhansien joukosta. Mutta eikö tuo kohtaus polkupyöräilijän kanssa tunnu teistäkin kummalliselta?"
"Teitä pidetään silmällä", vastasi salapoliisi, "se on aivan varmaa.
Luulenpa melkein, että tarkkaavat silmät seuraavat nytkin jokaista
askeltanne. Teissä, tai teidän ympäristössänne piilee joku salaisuus.
Suuri, kummallinen salaisuus."
"Josta minulla ei ole aavistustakaan."
"Mutta jonka me vielä selvitämme", sanoi salapoliisi.
Samassa kiiti ohitse ajuri. Krag pysäytti sen, ja miehet nousivat rattaille.